Illalla käytiin haistelemassa jäljet. Jälkien iäksi tuli noin 21h. Käytin vedellä ohennettua verta. Molemmat koirat suoriutuivat tehtävästä onnistuneesti :). Kyllä koira vaan on niin tehty metsään... oikein näkee miten ne nauttii kun saavat tehdä oikeasti töitä. Nero on mielestäni koe-valmis, mutta Noppe kaipaa vielä varmuutta työskentelyyn.
Nero pääsi metsään ensimmäisenä.
Nero alkumakauksella, mikäs tässä on löhönnyt?!
Jaahas, tästä se on mennyt:
Nero on aika itsenäinen työskentelijä:
Ei se varmaan edes muistanut, että oon mukana...
Hyvin se mäyräkoira maastoutuu ;)
Nero tutki makauksetkin hyvin, pysähtyi haistelemaan ja taisi vähän mutustaa sammaltakin:
Kuivuneet risutkaan ei menoa hidastaneet:
Loppumakauksella odotti nakit ja lihapullat:
Neron työskentely on kyllä ilo silmälle, todella tarkkaa ja varmaa työtä. Hännän heilumisesta tietää, että se on jäljellä :). Hukan tullessa hännän heilunta pysähtyy ja nenä nousee maasta. Muutama harhaanmeno tuli, mutta Nero löysi nopeasti ja itsenäisesti jäljelle takaisin.
Seuraavan vuorossa oli Noppe. Nopen jälki oli vähän pidempi kuin Neron jälki ja ehkä aavistuksen vaikeampi, siihen ei tullut käytettyä verta ihan niin paljon kuin Neron jälkeen kun tein sen ekana.
Noppe alkumakauksella. Sitä tutkittiinkin pitkään ja hartaasti, nuuskien ja kaivaen.
Ja sitten matkaan, Noppe taisi luulla, että haavakko on kaivautunut maahan sen sijaan että olisi hortoillut metsässä. Näytin Nopelle menosuunnan ja hyvin se lähtikin nenää seuraamaan.
Nopen työskententely on Neroon verrattuna vähän epävarmempaa, mutta kyllä se hyvin jäljen selvitti.
Hyvin pysyttiin reitillä. Tuli pieni kämmi maaston suhteen, onneksi kallio oli tosi sammaloitunut...
Oranssit merkit näkyi tosi hyvin:
Noppekin selvisi loppumakaukselle asti kunnialla. Noppe tarvitsee vielä lisää varmuutta työskentelyyn, mutta kyllä sekin hyvin itsenäinen jäljellä on. Makauksia Noppe ei nyt kovin tarkasti merkannut.
