9.9.2013

Repovesi 2013

Viime viikonloppuna käytiin Nopen kanssa Repovedellä vaeltamassa. Matkaan lähdettiin Lapinsalmen sisäänkäynnistä. Ensin mentiin riippusillan kautta Katajavuorelle. Sitten kierrettiin Katajajärvi pohjoispuolelta ja suuntasimme Kuutinkanavalle. Kuutinkanavalta matka jatkui Lojukoskelle. Sieltä valitsimme Tervajärven länsipuolella menevän reitin ja päädyimme Talakseen. Talaksesta menimme Määkijän kautta Ketunlossille ja siitä takaisin parkkipaikalle. Kaiken kaikkiin matkaa tuli noin 14km ja aikaa meni 5,5 tuntia.

Sää oli mitä parhain: aurinko paistoi, mutta metsässä oli sopivan viileä. Noppe lähti matkaan suurella innolla, jota olisi kannattanut säästää loppumatkaankin. Viimeisellä levähdyspaikalla, jossa söimme eväitä, Noppe hyytyi melko totaalisesti. Kun lähdettiin jatkamaan matkaa ihmettelin, että ihan kun se linkuttaisi toista etujalkaa. Ja niinhän se nilkuttikin, sen lisäksi toinen takajalka näytti olevan kipeä. Pieniä matkoja sitten sitä kannettiin vuorotellen, osan loppumatkasta se käveli itse. En tiedä menikö sillä paikat jotenkin jumiin tuon pysähdyksen aikana, sillä sitä ennen se käveli ihan normaalisti.

Kotiin kun tultiin, annoin Nopella särkylääkettä ja se nukkuikin koko illan. Yöllä se heräsi ja oli vähän levoton, mutta aamulla se oli jo oma itsensä ja vaati lelun heittoa pihalla ym. Sunnuntai oli kuitenkin ihan lepopäivä, ei käyty lenkilläkään vaan tehtiin pieniä lenkkejä enkä leikittänytkään sitä vaikka se yritti minua innostaa lelua heittämään. Täytyy seuraavaksi valita muutaman kilometrin lyhyempi reitti!

Noppe riippusillalla, alku meni reippaasti...

... mutta loppumatka piti kantaa kun alkoi jo jonoa muodostumaan.

Pitkospuut helpotti Nopenkin urakkaa.

Katajavuoren maisemia.

Kuutinkanavalla.

Upea metsämaisema matkalla Lojukoskelle.

Ensimmäinen taukopaikka, jossa Noppe heitti makuulleen...

Järvivesi maistui paremmin kun kotonta kannettu hanavesi.

Kotimatkalla oli aika rauhallinen koira! :)

Kohtaamisia

Tässä kuvasarja Nopen hurjasta kesäpäivästä. Ihmettelin yksi päivä, että onko siili tullut taas Nopen reviirille kun Noppe haukkui ja mellasti pihan perällä. Kaikki eleet viittasivat tunkeilijaan: Noppe hyökkäili ja haukkui, kurottui haistelemaan  ja ruopi maata. Kyseessä olikin sitten perhosen toukka... Jotain hajua tuo varmasti eritti, sillä Noppe varoi askeliaan tosi tarkasti toukan ympärillä ja otti hajuja.
 
Mikä ihme tämä on?!

"Mieli teksi nuuskia tarkemmin, mutten taida uskaltaa..."

"Mene pois, tämä on minun piha %&#!"

"Lähtiköhän se jo?"

"Siellä se on perhana vieläkin!"

"Jos oikein varovasti kurkistan..."

Kauhea mörkö!!