Leikkauksesta 9 viikkoa

Jekku ottaa lämpöä Nopelta.

Leikkauksesta on mennyt nyt 9 viikkoa. Jekku on saanut jo vähän liikkua vapaana niin sisällä kuin ulkonakin, mutta pääosan ajasta se on edelleen hihnassa. En ole uskaltanut lisätä liikunnan määrää, vaikka Jekun vointi onkin pysynyt hyvänä. Kuvasarjastakin voi päätellä, että aktiivisuustaso ei ole ollut kovin korkea ;) 


Jekku aamu-unilla kainalossani :)

Jekku päiväunilla.

Noppe iltaunilla.

Leikkauksesta 8 viikkoa

Huomenna leikkauksesta tulee kuluneeksi jo 8 viikkoa. Katsoin tänään leikkauksen papereita ja niissä luki, että röntgenkuvaus 4 ja 8 viikon kohdalla. Olisikohan jalka jo luutunut..? Jekku on tosi pirteä, tehdään nyt aamuin illoin noin 15 min kävelylenkit. Haistellaan huolella, joten ei noille tule pituutta hirvesti, mutta kiva kun pääsee jo vähän ulkoilemaan enemmän. Kiva kun Jekkukin välillä nukkuu ihan väsymystään eikä pelkästään tylsyyttään. Kaulurista ollaan luovuttu, enää sitä ei ole edes öisin. Jekku ei ole juurikaan kiinnostunut jalastaan, joten en usko että se on kipeä. Vähän se ontuu jalkaa ajoittain, mutta toivottavasti sekin menee ohi. Kontrolliröntgen on noin neljän viikon päästä, joten siihen asti varmaan elellään kuten nytkin.

Jekku jäystää kuivattua kanaa.

Sää on suosinut Noppea taas viikonlopun ja se onkin ihan ulkokoira aurinkoisilla keleillä. Aamulla ei ollut kuin 2 astetta lämmintä kun käytin koirat ekan kerran pihalla, totesin Nopellekin ihan ääneen kun se tärisi ovella sisään mentäessä, että taitaa se talvi tehdä jo tuloaan. Noppe varmaan muuttaisi talveksi etelään jos se olisi mahdollista ;) Onneksi talvella voi loikoilla takkatulen lämmössä.

Noppe lempipuuhassaan.

Noppe juoksee pallon perässä vaikka kieli vyön alla.

Jekku joutuu pihalla olemaan vielä aitauksessa.

Jekku nauttii ilta-auringosta.

Jekku ei ole niin lämpöisen perään kuin Noppe, mutta Jekku nauttii Nopen läheisyydestä. Nyt kun tötterö ei ole enää tiellä niin se usein menee ihan Nopen kylkeen kiinni istumaan tai makaamaan kun keittiössä ne saa olla samassa tilassa vapaana.

Leikkauksesta 7 viikkoa

Nyt kun leikkauksesta on mennyt seitsemän viikkoa ja 2 päivää, Jekun iho alkaa olla kunnossa. Kyynärpäässä on vielä pieni rupi ja herra on vielä tötterö päässä, mutta paidasta olen jo luopunut. Olemme vähän lisänneet nyt kävelyä, kun kyynärpää ei siitä tunnu ärsyyntyvän. Lenkkien pituutta en ole lisännyt hirveästi, mutta kertoja. Ennen käytiin vain aamuisin kävelyllä ja muuten pyörimme omalla pihalla, mutta nyt olen alkanut käymään 2 kertaa päivässä kävelyllä ja seuraavaksi lisään vielä yhden kerran kun tähän lisäykseen totutellaan. Aiemmin lääkäri sanoi, että liikuntaa voi lisätä kunnon mukaan siten, että koira ei saa kipeytyä liikunnan lisäyksestä.

Luolatreeneissä

Menisin jo!

Lauantaina käytiin Nopen kanssa pitkästä aikaa keinoluolilla kettua moikkaamassa kun Kymenlaakson mäyräkoirat järjestivät luoliin tutustumispäivän. Viime käynnistä on kulunut 3,5 vuotta. Aiemmat käynnit löytyy tunnisteella LUT. Olen pitänyt tarkoituksella taukoa kun minusta tuntui, että Noppe ei ollut tuolloin vielä kypsä luolatouhuihin. Ajattelin, että vanhemmiten sille tulisi enemmän itsevarmuutta ja se saattaisi syttyä tähän lajiin. Mitään ihan järkyttävää muutosta työskentelyyn ei ollut aika tuonut, mutta pientä kehitystä oli tapahtunut.

Kehitystä oli tapahtunut sen verran, että jo ketun haju sai Nopen haukkumaan eikä se jännittänyt paikkaa tai ihmisiä yhtään. Noppe aloitti haukkumisen jo ketun hajusta, tällä kertaa ei tarvittu edes suoraa näköyhteyttä. Ensin koirat pääsivät katsomaan häkissä olevaa kettua. Tämän alkulämmittelyn jälkeen koirat pääsivät koittamaan putkessa työskentelyä. Noppe juoksi toisella kerralla rappusetkin yläkertaan itse, kun oli niin kiire.

Putkeen meno vähän hirvitti Noppea, mutta kannen sulkeuduttua se lähti liikkeelle. Lopuksi kannen ollessa auki Noppe haukkui kettua, mutta ei yrittänyt mennä kiinni. Kettu päästettiin seuraavaan pesään, mutta Nopella ei riittänyt rohkeus lähteä perään. Se venytti itsensä niin pitkäksi kuin mahdollista ja meni pesään asti siten, että takaosa jäi ulkopuolelle. Noppe tärisi ja vinkui innostuksissaan, mutta se palo siltä puuttui mikä olisi sen saanut jatkamaan ketun perään. Lopuksi Noppe meni vielä ulkopuolelta nuuskimaan sitä pesää minne kettu livahti, harmi kun kokeissa ei arvostella luolan ulkopuolista työskentelyä :D. Noppe kävi pitkään kamppailua itsensä kanssa ja heikompi puoli voitti tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla se jo lähtee perään, saa nähdä.

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja Noppe sai taas kivaa tekemistä. Jekku odotteli autossa eikä päässyt kettua katsomaan. Jekun jalka alkaa olla taas vähän parempi, kun se reikä ei vuoda jatkuvasti vaan se on alkanut umpeutua. Antibioottikuuri loppuu tänään. Olen laittanut jauhemaista Bacibactia Jekun haavaan ja pitänyt sillä paitaa päällä kaulurin lisäksi.

Pojat aamu-unilla.

Vesiriistaa 4

Perjantaina käytiin koirien kanssa treenaamassa vesiriistaa. Noppe nouti hienosti eikä viilentynyt vesikään lannistanut sen intoa. Noppe toi linnun rantaan, mutta ei käteen asti. Sitä täytyy nyt harjoitella kotonakin lisää. Noppe on innostunut tästä lajista niin, että aloin miettimään jo ensi kesän kokeisiin osallistumista :)

Jekulle tein laahausjäljen sorsalla niin sekin sai vähän käyttää nenäänsä. Kyynärpää vuotaa vielä ajoittain, mutta paranemaan päin se on.