Enpä olisi uskonut, että meidän joulun vietto päättyy näin surullisesti. Toki olen jo noin vuoden miettinyt, että tämä päivä koittaa ja yrittänyt henkisesti valmistautua, mutta eihän tämmöiseen voi etukäteen valmistautua. Kesän jälkeen Nopen vointi on siinä mielessä vähän huonontunut, että sillä on ollut maha löysällä useammin eikä sen maha ole kestänyt oikein mitään ylimääräistä. Lisäksi se on lopettanut sohvaan hyppäämisen ja ollut muutenkin vähän erilainen kuin aiemmin. Kuulo on myös selvästi huonontunut syksyn aikana sekä takapää heikentynyt.
Joulun jälkeen Nopen askel alkoi vähän heittää, tasapainon kanssa oli lieviä ongelmia joulupäivän illalla. Uskoin aluksi, että tämä johtui joulun aikaan lisääntyneestä liikunnasta ja muusta aktiviteetista jota joulun aikana tuli, mutta näin ei ollutkaan. Sen sijaan että vointi olisi levolla parantunut, se meni huonommaksi yöllä 27. päivä. Kuulin yöllä että Noppe nousi sängystä ja kompuroi, sen tasapaino ei enää pitänyt. Kyllä se käveli vielä omin avuin hyvin kun liikkeelle pääsi, mutta ymmärsin jo yöllä että nyt on Nopen aika täynnä.
Aamulla tilanne oli yhtä toivoton. Lisäksi Nopella oli ripuli ja se oli myös oksentanut. Aamulla soitin Kouvolan Eläinsairaalaan ja mentiin sinne klo 9. Tämän jälkeen vein Nopen tuhkattavaksi, koska maa on niin jäässä ettei hautaaminen ollut vaihtoehto. Tuhkat ripottelen Kymijokeen myöhemmin.
Päivä oli erittäin raskas ja tuli eteen yllättäen, mutta päällimmäisenä tunteena minulla on surun lisäksi kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että Nopella oli hyvä ja pitkä elämä. Noppe opetti minulle paljon ja koettiin paljon yhdessä. Nopen muisto elää ikuisesti <3
Tällä kerralla harjoiteltiin ensimmäistä kertaa keinua ja A-estettä sekä kerrattiin puomia.
Tänään Jekku täytti 9 vuotta :) Jekusta ei kyllä uskoisi, että se on niin vanha. Se on niin vilkas ja vetreä että!
Tällä kertaa keinoluolilla koitettiin miten hiljaa/äänekkäästi Ninni liikkuu tyhjässä putkessa ilman kettua. Alkuun Ninni olikin aika hiljainen, mutta sitten alkoi haukkuen etsiä kettua. Sen verran kovaa meteliä piti, että ääntä pitäisi kyllä saada vähenettyä jos kokeisiin joskus aikoo. Kettua Ninni jäljesti putkessa ja haukkui sitä hienosti raivolla, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ahdinko taas ensimmäisellä kerralla vähän Ninniä mietitytti, mutta kerran kun siitä menee niin meno alkaa olla sujuvaa. Olin kyllä muuten taas tyytyväinen Ninnin työskentelyyn, tuota tyhjän putken tarkastamista täytyy nyt miettiä miten sen kanssa edetä.
 |
| Oman vuoron odottelua. |
 |
| Kepit, joissa oli verkko-ohjurit apuna. |
 |
| Reipas oppilas :) |
Viiden koiran voimin tänään Koirametsä Reviirissä :) osan kuvista otti ystäväni Sofia.
Turvalliseen koirametsäilyyn ostin varmuuden vuoksi gps-paikantimen. Tälle on varmasti muutakin käyttöä jos opettelen Ninnin kanssa linnun noutamista vapaana.
Laite itsessään on aika halpa 49€, mutta tämä vaatii kuukausittaisen maksun.viwlä lisäksi toimiakseen. Erillistä liittymää ei tarvitse ostaa, joten tämä on aika kätevä ratkaisu kevyeeseen käyttöön.
Koirametsä Reviirissä tänään viiden koiran voimin. Hienosti tulivat kaikki toimeen keskenään. Noppe-papparainen olikin aika vahdittava tapaus. Kahden hehtaarin alueelle on helppo hukata koira, joka viis veisaa siitä mitä sille yrittää huudella!
Perjantaina käytiin Repovedellä käyskentelemässä vajaa 4h. Siinä ajassa matkaa taittui noin 9km. Oli mukava mennä poutasäässä ja ihailla maisemia. Reitti näkyy kartassa, aika paljon saatiin nauttia järvimaisemasta. Ensin mentiin Katajavuoren näköalapaikalle ja siitä jatkettiin Kaitajärven pohjoispuolelta kohti Kuutinkanavaa. Sieltä sitten ihan karttaan merkattua reittiä pitkin takaisin päin ja loppuosa mentiinkin ketunlenkkiä. Nyt tuli nähtyä uusi riippusilta, sekä päästiin menemään myös ketunlossilla. Nämä on mukavat "nähtävyydet" jotka molemmat sattuvat ketunlenkille, jos haluaa vaikka käydä kiertämässä vain sen (3,5km). Suomen luonto on kyllä kaunista ja oli mukava päivä kiireettömästi kulkea. Ja vaikka matkanteko itsessään tuntui helpolta, niin täytyy sanoa että seuraavina päivinä pohkeet olivat kyllä toooodella kipeät. Että tuli siellä huomaamattaan kinttuja nosteltua aika paljon :) Ninni oli mukana ja se jaksoi koko matkan hienosti. Näin pitkää lenkkiä se ei ole tainnut vielä tehdäkään, ainakaan näin vaihtelevassa maastossa.
 |
| Kulkemamme reitti korostettu lilalla. |
 |
| Ketun lossille menossa. |
 |
| Mihis suuntaan lähdetään? |
 |
| Evästauko Kuutinkanavalla. |
 |
| Ninnikin sai vähän evästä, jotta jaksaa tallata :) |
 |
| Kukkuu, onko ketään kotona?? |
 |
| Katajavuorella ensimmäinen pysähdys. |
 |
| Repovesi. |
 |
| Riippusilta, joka on huomattavasti vanhaa romahtanutta siltaa jykevämpi ja tukevampi. |
Testasin Ninnin ja Jekun kanssa että lähtevätkö ne etsimään käskystä heille ihan uutta hajua. Laitoin tutti frutti -karkkiaskin alkuhajuksi ja toisen piilotin huoneeseen lehtitelineen sivutaskuun. Annoin alkuhajun haisteltavaksi ja palkkasin, sen jälkeen tehtiin etsinnät. Hienosti molemmat koirat löysivät kätkön ja ilmaisivat sen. Olin todella tyytyväinen ja jopa yllättynyt, miten helppoa tämä oli molemmille.
