Enpä olisi uskonut, että meidän joulun vietto päättyy näin surullisesti. Toki olen jo noin vuoden miettinyt, että tämä päivä koittaa ja yrittänyt henkisesti valmistautua, mutta eihän tämmöiseen voi etukäteen valmistautua. Kesän jälkeen Nopen vointi on siinä mielessä vähän huonontunut, että sillä on ollut maha löysällä useammin eikä sen maha ole kestänyt oikein mitään ylimääräistä. Lisäksi se on lopettanut sohvaan hyppäämisen ja ollut muutenkin vähän erilainen kuin aiemmin. Kuulo on myös selvästi huonontunut syksyn aikana sekä takapää heikentynyt.
Joulun jälkeen Nopen askel alkoi vähän heittää, tasapainon kanssa oli lieviä ongelmia joulupäivän illalla. Uskoin aluksi, että tämä johtui joulun aikaan lisääntyneestä liikunnasta ja muusta aktiviteetista jota joulun aikana tuli, mutta näin ei ollutkaan. Sen sijaan että vointi olisi levolla parantunut, se meni huonommaksi yöllä 27. päivä. Kuulin yöllä että Noppe nousi sängystä ja kompuroi, sen tasapaino ei enää pitänyt. Kyllä se käveli vielä omin avuin hyvin kun liikkeelle pääsi, mutta ymmärsin jo yöllä että nyt on Nopen aika täynnä.
Aamulla tilanne oli yhtä toivoton. Lisäksi Nopella oli ripuli ja se oli myös oksentanut. Aamulla soitin Kouvolan Eläinsairaalaan ja mentiin sinne klo 9. Tämän jälkeen vein Nopen tuhkattavaksi, koska maa on niin jäässä ettei hautaaminen ollut vaihtoehto. Tuhkat ripottelen Kymijokeen myöhemmin.
Päivä oli erittäin raskas ja tuli eteen yllättäen, mutta päällimmäisenä tunteena minulla on surun lisäksi kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että Nopella oli hyvä ja pitkä elämä. Noppe opetti minulle paljon ja koettiin paljon yhdessä. Nopen muisto elää ikuisesti <3
Tällä kerralla harjoiteltiin ensimmäistä kertaa keinua ja A-estettä sekä kerrattiin puomia.
