Eilen käytiin Nopen kanssa MEJÄ-hajoituksissa Iitissä. Kun saavuttiin paikalle, Noppe haukkui ja autossa ennen kuin otin sen edes ulos kopastaan. Taisi haistaa, että nyt ollaan oudossa paikassa. Alkujännitys olikin Nopella aikamoinen, se oli tosi varautunut ja epäluuloisen oloinen, ei ollenkaan oma itsensä. Sorkka sitä ei kiinnostanut hirveästi, kun siihen tutustuttiin. Vähän otti hajuja ja sillekin piti haukkua... Opas saikin pahimmat haukut ;) Alkujännityksen laannuttua mentiin jäljelle, jota Noppe lähtikin hyvin seuraaamaan. Samalla piti kuitenkin seurata oppaan touhuja ja keskittyminen ei ollut kyllä täysin jäljestämisessä. Alkumatkan jännityksestä kun selvittiin Noppe jäljesti todella hienosti jäljen päällä. Makauksetkin merkattiin hienosti, Noppe pysähtyi kaikilla makauksilla haistelemaan ja osoitti makuupaikat hyvin. Kaadolle asti selvittiin, siellä Noppe haisteli hetken sorkkaa ja jatkoi matkaansa :). Muutamia hukkia tuli matkalla, kaikki taisi tulla kulmissa, joten niiden harjoitteluun täytyy panostaa.
Olin yllättynyt Nopen suorituksesta, sillä verijälkeä on harjoiteltu tosi vähän. Muunlaisia kana- ja nakkijälkiä on kyllä tehty, mutta varsinaista verijälkeä ei tänä kesänä kertaakaan, viime kesänäkin vain muutamia kertoja. Harjoitusjälki oli 24h tuntia vanha, joten muutamat hukat aloittelijalle sallittakoot! Lisäksi älytön helle teki tehtävänsä... Mutta tästä on hyvä jatkaa :).
Noppe oli urakkansa jälkeen aivan poikki, liian kuuma sää tällaiselle harjoittelulle:
Varusteina meillä oli mukana 6m jälkinaru sekä vinttikoirapanta. Jälkinaru on ihan tavallista metritavaraa Robbarista, sopii harjoitteluun vallan mainiosti. Lisäksi mukana oli paljon vettä :)
Loppuun vielä hyvä kuva minkä otin aamulenkillä, pojat metsässä (Noppe se ei osaa olla irvistelemättä!):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti