Nopen selkä ja purenta ok :)

Eilen Noppe kävi selkäkuvauksessa. Selkä näytti olevan erinomaisessa kunnossa, lääkärin kanssa nopeasti vilkaistiin kuvia ja hänen mielestä kaikki välit näytti puhtailta. Lausuntoa odotellessa :)

Samalla Nopen hampaat kuvattiin, Nopella kun on se yksi ylimääräinen hammas. Tai no, nyt voi jo sanoa, että oli. Lääkärin mielestä ylimääräinen hammas oli maitohammas ja se poistettiin. Hammas poistettiin sen takia, ettei se aiheuta tulehduksia, koska hammasvälit olivat aika tiukat ja keräsivät hammaskiveä ym. epäpuhtauksia. Pahimmassa tapauksessa myöhemmin olisi pitänyt poistaa sitten useampia hampaita, mikäli tulisi tulehduksia. Nyt Nopella on oikea määrä hampaita suussa ja purennassa ei ole mitään vikaa. Porvoon näyttelyn tuomarin tulkinta oli siis virheellinen. No, pääasia että kaikki on kunnossa :).

Samalla poistettiin myös hammaskivet. Noppe oli illalla aika kipeä hampaan poiston takia. Normaalisti se ei vingu koskaan, mutta eilen valitteli pitkin iltaa vinkuen. Ruokakaan ei maistunut, taisi olla suu niin kiepä ettei syöminen kiinnostanut vaikka tein hänen herkkuruokaa. Tai sitten ei ollut tarpeeksi hyvää, sillä maksalle haisevat / maistuvat särkylääkkeet meni rouskutellen :)

Nero oli aivan ihmeissään kun tultiin lääkäristä. Koko illan se ihmetteli Noppea, vinkui sille, nuoli sen korvia, silmiä, naamaa, tutki peräpäätä ja välillä yritti alistaa. Mitä lie senkin päässä liikkui... ei se tuollainen ole ollut koskaan. Tänäaamuna Noppe oli taas pirteämpi, söi eilisenkin edestä eikä vaikuttanut yhtään ressukalta kuten illalla.

Noppe nukkuu rauhoitusta pois:

Pojat metsässä

Viikonloppuna oli hyvä lenkkeilyilmat, sain pojista hyviä kuviakin:

 Lopuksi paras ;)

Tänään on Nopen selkäkuvauspäivä, saa nähdä löytyykö kalkkeumia ja mitä hampaista sanotaan!

Nätti vahtikoira

Onko tällä mitään uskottavuutta vahtikoiran virassa ;)
Noppe ottaa kyllä iloisesti vastaan kaikki vieraat, naiset jopa vikisten... Kaikki on tervetulleita jos Nopelta kysytään. Nero taas on toista maata, vain tutut otetaan innolla vastaan.

Noppekin terveenä

Viime lauantaina Noppe oli kuin selkäänsä saanut. Ajattelin, että se on loukannut itsensä jotenkin kun ei tullut vastaan ovelle kun menin kotiin. Olin pari tuntia poissa kotoa, sinä aikana Nopen kunto oli täysin romahtanut. Huutelin jonkun aikaa ja sitten Noppe tuli niin vaikeasti että, nilkutti täysin toista takajalkaa eikä tullut kuin näköetäisyydelle, ei ns. tervehtimään kuten yleensä. Oli myös tehnyt ripulit sisälle. Siivottuani yritin houkutella Noppea vähän liikkeelle, mutta se istui kuin tatti ihan takapuolellaan selkä köyryssä. Pihallakin vaan tärisi paikallaan. Ei elettäkään, että olisi mennyt tarpeilleen. Annoin Nopelle särkylääkkeen ja laitoin sen peittojen alle nukkumaan. Se nukkui varmaan noin puolisen tuntia ja nousi sen verran, että vaihtoi sänkyä. Pystyi siis jo kävelemään, mutta tosi heikosti. Koko illan se sitten nukkui minun vieressä sohvalla, klo 22 aikaan lähdin käyttämään koiria pihalla kun Noppekin oli jo vähän pirteämpi. Silloin Noppe käveli reippaasti eikä vaikuttanut yhtään kipeältä. Yöllä pyysi vielä pari kertaa takapihalle ja ripuloi. Seuraaavana päivänä oli kuitenkin jo ihana pirteä oma itsensä, eikä merkkiäkään mistään kivuista.

Eilen kakkakin oli jo normaalia ja Noppe on ihan pirteä ja vaikuttaa terveeltä. Mikä lie ihme vatsapöpö, toivottavasti molemmat koirat nyt pysyvät terveinä eikä tauti enää uusi.
Tässä Noppe jo terveenä päiväunilla kainalossa:

Kuvia

Nopesta sain eilen pari hyvää kuvaa:

 

 

Ripuli selätetty

Eilen vihdoin Neron kakka alkoi olla normaalia. Hain apteekista Inupekt Fortea, se auttoi aika hyvin. Nero ripuloi noin 4 päivää, lisäksi Nopella oli päivän vatsa sekaisin. Mikä lie pöpö ollut, onneksi Noppe pääsi helpommalla. Tein koirille uurissa riisi-jauheliha-pataa, jauhelihaa kyllä laitoin vain maun vuoksi ihan vähän. Tämän viikon jälkiharjoituksetkin jäi väliin, mutta jospa ensi viikolla taas.

Vatsaväänteitä

Nerolla on taas ripuli. Eilen aamulla luulin, että halvaus on uusiintunut kun Nero vaan makasi. Nostin sitä seisomaan ja se vaan lysähti maahan, yritti myös itse kävellä, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta sain sen seisomaan ja painelin sen selkää, ei reagoinut mitenkään. Se seisoi selkä kyyryssä, paino etujaloilla, vatsa ja koko takapää oli ihan lihasjännityksessä ja tärisi. Annoin sille yhden särkylääkkeen ja nostin sen omaan petiinsä makaamaan. Siinä se makasikin sitten pari tuntia, kunnes nousi ihan normaalisti ja tuli olohuoneeseen. Päästin koirat pihalle ja Nero meni heti kakalle, sillä oli vatsa ihan löysällä. Sen jälkeen se olikin taas ihan normaali. Annoin sen nukkua koko päivän ja illalla se halusi jo itsekin leikkiä. Yöllä tosin herätti kaksi kertaa pihalle ja vatsa on edelleen löysällä. Päivän pärjäsi kuitenkin hienosti, eikä ole tehnyt sisälle mitään. Tänään Nero on paljon pirteämpi kun eilen, toivottavasti mahakin taas rauhoittuu...

Nero tänään, lelut on saaneet kyytiä eilisenkin edestä!

Porvoon näyttely 11.9.2010

Tänään käytiin Nopen kanssa näyttelyssä Porvoossa. Siitä keikasta ei jäänyt käteen kuin HYLsy ja armoton vitutus. Tämän tuomarin mielestä Nopella oli virheellinen purenta, koska Nopella on yksi ylimääräinen etuhammas. Arvostelu löytyy kotisivuilta. Täytyy selkäkuvauksen yhteydessä pyytää röntgenkuvat ja lausunto myös purukalustosta, niin saan tähänkin asiaan selvyyden. Muutama tuomari on tuosta ylimääräisestä hampaasta joskus maininnut, mutta koskaan se ei ole vaikuttanut negatiivisesti. Nopen suun on kuitenkin lähemmäs 20 eri ihmistä tutkinut eikä kukaan ole koskaan maininnut tätä purentavirheenä! Olipa ikävä päätös tälle näyttelykesälle.

29.9.2010: Nopen hampaat on röntgenkuvattu ja ylimääräinen hammas diagnosoitiin maitohampaaksi. Ylimääräinen hammas poistettiin. Purennassa ei ole mitään vikaa.

Neron viimeinen selkäkontrolli, diagnoosina terve selkä!

Tänään käytiin Neron kanssa viimeisessä selkäkontrollissa. Lääkäri katsoi kävelyä ja oli sitä mieltä, että se oli täysin normaalia. Selästäkään ei löytynyt yhtään kipupistettä kun lääkäri paineli sen läpi. Ainut huomautus tuli jäykistä jaloista, täytyy venytellä säännöllisesti takajalkoja. Lääkärin mielestä Nero on täysin parantunut ja voidaan elää normaalia elämää.

Lääkäri painotti kuitenkin, että Nerolla on taipumus tyrään joten se voi tulla vielä elämän aikana uudestaankin, etenkin kun tämäkin tyrä oli epätyypillisessä paikassa. Hurjat pallo- ja painileikit lääkäri laittoi pannaan, mutta eipä meillä nyt niiiiiiin älyttömän rajuja leikkejä olekaan, etenkään kun Neron mielestä paras leikki on se kun häntä vähän jahdataan. Nero ei ole innostunut palloleikeistä kun se ei edes tuo lelua takaisin kun sen heittää... Pitää vielä vähän toppuutella koirien keskinäistä leikkiä, se on välillä aika hurjaa.

Lisäksi Nero sai lääkkeet silmätulehdukseen, silmät on rähmineet aika paljon taas reilun viikon. Noppe oli ihmeissään kun Nero tuli tokkuraisena kotiin, Nero rauhoitettiin silmätutkimuksen vuoksi. Nero nukkui pesässään niin Noppe kävi useaan kertaan haukahtelemassa sille leikkisästi että "nousehan sieltä, nyt leikitään!". Nero oli niin kanttuvei ettei tiennyt Nopen aikeista mitään. Sitten kun itse söin ja lattialle tippui ruokaa, KUISKASIN Nopelle että "tulehan katsomaan" niin Nero ryntäsi olkkarista keittiöön kuin raketti... ruoka on Nerolle vakava asia ;).

Noppe ihmetteli pesän laidalla, mikä kaveria vaivaa?!

MEJÄ-harjoitukset 3

Tänään käytiin taas koirien kanssa haistelemassa eilen tehdyt verijäljet. Tein vähän pidemmät kuin viimeeksi, mutta toinen jälki meni piloille. En tiedä mikä oli toisen jäljen käynyt sotkemassa, mutta kumpikaan koira ei saanut siitä vainua vaan molemmat sinkoili pitkin poikin metsää nenä maassa, jotain jäljestäen mutta ei verijälkeä. Ensin vein Nopen metsään ja ihmettelin, miten se sählää miten sattuu. Ohjasin sitä kuitenkin jäljen suuntaan ja loppumatkasta mentiinkin vähän paremmin, mutta tosi "huonosti" meni. Kaadolle päästiin, mutta jos olisin Nopen nenään luottanut niin tiedä mihin olisi päädytty... Neron vein sitten Nopen jälkeen toiselle jäljelle, Nero meni taas erittäin hyvin. Työskentely oli todella tarkkaa ja vauhti reipasta. Vaikea maastokaan ei haitannut, eikä edes paljon hidastanut... Ajattelin sitten, että vien Neron Nopen jäljelle, jos se saisi jäljestä vainun kun on kuitenkin varmempi kuin Noppe jälkipuuhissa. Nerokin sinkoili minne sattuu, eikä edes alkumakaus kiinnostanut. Vähän harmitti, kun toinen jälki meni hukkaan ja Noppe ei oikein saanut harjoitusta, mutta onhan tässä vielä syksyä jäljellä.

Tässä kuvia, Noppe metsässä:

Välillä mentiin hienosti merkkien mukaisesti:

Loppumakauksella oli kanan koipi, Nopen suurinta herkkua :)

Nero metsässä:

Kivikkokaan ei menoa hidastanut...

Loppumakauksella herkuteltiin: