Tänään käytiin taas koirien kanssa haistelemassa eilen tehdyt verijäljet. Tein vähän pidemmät kuin viimeeksi, mutta toinen jälki meni piloille. En tiedä mikä oli toisen jäljen käynyt sotkemassa, mutta kumpikaan koira ei saanut siitä vainua vaan molemmat sinkoili pitkin poikin metsää nenä maassa, jotain jäljestäen mutta ei verijälkeä. Ensin vein Nopen metsään ja ihmettelin, miten se sählää miten sattuu. Ohjasin sitä kuitenkin jäljen suuntaan ja loppumatkasta mentiinkin vähän paremmin, mutta tosi "huonosti" meni. Kaadolle päästiin, mutta jos olisin Nopen nenään luottanut niin tiedä mihin olisi päädytty... Neron vein sitten Nopen jälkeen toiselle jäljelle, Nero meni taas erittäin hyvin. Työskentely oli todella tarkkaa ja vauhti reipasta. Vaikea maastokaan ei haitannut, eikä edes paljon hidastanut... Ajattelin sitten, että vien Neron Nopen jäljelle, jos se saisi jäljestä vainun kun on kuitenkin varmempi kuin Noppe jälkipuuhissa. Nerokin sinkoili minne sattuu, eikä edes alkumakaus kiinnostanut. Vähän harmitti, kun toinen jälki meni hukkaan ja Noppe ei oikein saanut harjoitusta, mutta onhan tässä vielä syksyä jäljellä.
Tässä kuvia, Noppe metsässä:
Välillä mentiin hienosti merkkien mukaisesti:
Loppumakauksella oli kanan koipi, Nopen suurinta herkkua :)
Nero metsässä:
Kivikkokaan ei menoa hidastanut...
Loppumakauksella herkuteltiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti