Vuosi 2010

Tämä vuosi on ollut koirarintamalla erittäin tapahtumarikas niin hyvässä kuin pahassakin. Päällimmäisenä kuluneesta vuodesta on tietysti jäänyt mieleen Neron mäyräkoirahalvaus: http://mayrakoirahalvaus.blogspot.com/ Onneksi Neron vointi on kuitenkin jo entisellään, vaikka sohvaan hyppääminen vaatiikin vähän ponnisteluja. Jostain syystä ponnistusvoimat on vähän kadoksissa. Ei se eläinlääkäri turhaan minua varoitellut, että kuntotuminen tulee olemaan todella vaikeaa niin koiralle kuin ihmisillekin. Jotenkin kuvittelin silloin, että leikkauksen jälkeen Nero on terve, mutta siitähän koko ruljanssi vasta alkoi... Mutta hyvinhän siitä selvitiin! Vaikeita päiviä ei ollut onneksi hirveän montaa ja nopeastihan Nero taas pääsi jaloilleen. Vaikeaa oli myös liikunnan rajoittaminen, kun Nerolla olisi itsellään ollut kovatkin menohalut.

Nero kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen:

Hyvistä asioista tulee ensimmäisenä mieleen Nopen selkätulos, K1. Tuotakin jännitin aika lailla, mutta onneksi tulos oli noin hyvä. Ensi vuoden puolella on vielä tarkoitus tarkistuttaa Nopen silmät niin on nämä perusasiat tutkittu. Toinen merkittävä asia itselleni oli kasvattajan peruskurssin suorittaminen ja kennelnimen saaminen. Pentueita Primatax-nimelle ei tule vielä lähiaikoina, mutta tulevaisuudessa ihan varmasti. Jatkuvasti seuraan pentutilannetta, vaikka uutta koiraa ei tähän huusholliin ole tulossakaan vielä lähiaikoina :) .

Noppe nukkuu selkäkuvauksen jälkeistä nukutusta pois:

Näyttelyistä jäi hyviä muistoja, ne on aina kivoja tapatumia. Etenkin kesänäyttelyt on mukavia. Porvoon näyttely oli kauden viimeinen näyttely jossa käytiin, se meni todella ali odotusten ja tulos oli pöyristyttävä. Muuten näyttelyt menivät tosi hyvin, saihan Noppe Kotkasta ensimmäisen CACIBinsa ja SERTitkin on kasassa olleet jo tovin valionarvoa ajatellen. Mäntäsälän näyttelyssä Noppe oli ROP, se on hieno saavutus!

Noppe Kotkan näyttely jälkeen kesäkuussa 19. pv :

Viime kesänä myös jatkettiin aktiivisesti MEJÄ-harjoittelua molempien koirien kanssa. Se on kyllä koirille todella kiva harrastus ja molemmat nauttivat siitä. Etenkin Nero. Nero menee metsässä niin tarkasti häntä heiluen, että sitä on oikein ilo seurata. Noppe on vähän hätäinen eikä jaksa keskittyä niin hyvin, mutta hyvin on senkin kanssa kaadoille päästy.

Nero jäljestää liina suorana:

Noppe menee nenä maassa:

Loppuvuonna päästiin Nopen kanssa myös aloittamaan LUT-harjoittelu. Neroa en ole putkille vienyt, koska se voi satuttaa selkänsä runnoessaan putkiin. Nerolla on tosi isot luut, joten sen putkeen mahtuminen on vähän kysymysmerkki... en usko, että se mahtuu menemään. Toisaalta taas sillä on varmasti niin kovat menohalut, että se saattaisi vaikka väkisin mennäkin, mutta pelkään sen selän puolesta. Voisihan Neronkin ottaa joskus mukaan kettua haukkumaan, niin näkisi miten se suhtautuu. Olenko ihan väärässä vai... :) Nopen kanssa ei montaa kertaa olla käyty, mutta harrastusta on tarkoitus jatkaa vielä ja katsoa, onko Nopesta kokeisiin asti vai ei.