Opasta odotellessa... |
Alkumakauksen Nero haisteli tarkkaan ja lähti matkaan hyvin jäljestäen. Ei päästy kovin pitkää matkaa, kun jäljen yli meni ilmeisesti hirven jälkiä, ne oli Nerosta kiinnostavammat. Kaksi hukkaa tuli jäljen toiselle puolen ja sitten kun Nero tajusi, ettei sinne ole asiaa hän lähti seuraamaan jälkiä jäljen toiselle puolelle. Häntä heiluen meni pitkin poikin hienosti hirviä jäljestäen, verijälki ei sen jälkeen ollutkaan enää niin kovin kiinnostava. 3 hukkaa ja tuloksena 0.
Käytiin myöhemmin vielä oppaan kanssa harjoitusmielessä jälki läpi, eikä se ollut sen helpompaa. Sorkan jälkiä oli tosi paljon ja karhunkin jälkiä seurattiin välillä. Niitä Nero seurasi tosi tomerasti ja innolla. Makauksen Nero merkkasi hyvin, niissä ei ollut ongelmia ja ne pätkät mentiin tosi jälkitarkasti, joissa ei ollut muita hajuja. Ei muuta kun lisää treeniä riistarikkaassa maastossa. Harjoitukset on menneetkin varmasti juuri sen takia aina hienosti, kun ei ole ollut tuota riistan hajua sotkemassa vaan se veri on ollut metsän paras haju sillä hetkellä.
Oppaana oleminenkin sujui hienosti ja jäljeltä saatiin tulos AVO1/42. Turhaa jännitin edellisen yön tuota opastamista, merkkejä oli metsässä tarpeeksi ja pysyin jäljellä koko ajan!
Kaiken kaikkiaan viikonloppu meni todella nopeasti ja kokeet olivat todella mukavat, myös rankat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Etenkin muutaman tunnin yöunilla. Neron kanssa jatketaan harjoittelua ja aivan varmasti osallistutaan MEJÄ-kokeeseen uudestaankin! Kotona olin illalla varttia yli 8, joten pitkiä päiviä olivat molemmat.
Tässä vielä Neron arvostelu:
****5.6.2011 MEJÄ-koe Vekaranjärvi (Kouvola)****
Tulos: AVO 0
Tuomarina Leena Kähkönen
Jäljen ikä 18h 33min
Arvostelu: Lähtömakaus todetaan. Kauniisti kehuen maavainuiseen jäljestykseen edetään. Maavainulla työskennellen professorimaiseen tyyliin, erittäin rauhallisesti. Ensimmäisen osuuden puolivälin tuntumassa kohdataan sorkan jälkiä, jotka koituvat nuoren jäljestäjän kohtaloksi. Edetään hukkaan saakka. Uuden alun voimin eteenpäin, mutta maastoon ja mieleen painuneet sorkkakuviot vievät toiseen hukkaan. Kolmas ja viimeinen startti, nyt kuitenkin sorkkakuvioita tarkastellaan jäljen toiselle puolelle ja hukka. Ohjaajan kehoituksesta ei tänään piitattu vaan voiton vei riistaviettisyys ja into sorkan jälkiin. Lisää treeniä riistarikkaisiin maastoihin nuorelle jäljestäjäparille.
Tuomarina Leena Kähkönen
Jäljen ikä 18h 33min
Arvostelu: Lähtömakaus todetaan. Kauniisti kehuen maavainuiseen jäljestykseen edetään. Maavainulla työskennellen professorimaiseen tyyliin, erittäin rauhallisesti. Ensimmäisen osuuden puolivälin tuntumassa kohdataan sorkan jälkiä, jotka koituvat nuoren jäljestäjän kohtaloksi. Edetään hukkaan saakka. Uuden alun voimin eteenpäin, mutta maastoon ja mieleen painuneet sorkkakuviot vievät toiseen hukkaan. Kolmas ja viimeinen startti, nyt kuitenkin sorkkakuvioita tarkastellaan jäljen toiselle puolelle ja hukka. Ohjaajan kehoituksesta ei tänään piitattu vaan voiton vei riistaviettisyys ja into sorkan jälkiin. Lisää treeniä riistarikkaisiin maastoihin nuorelle jäljestäjäparille.
Kaiken kaikkiaan olen Neron työskentelyyn ihan tyytyväinen, sehän seurasi nenäänsä metsässä taukoamatta, jälki vaan oli "väärä". Monella koiralla oli käynyt samoin kuin meillä ja hukkia tuntui tulleen samasta syystä vielä useammalle. Mutta ketäpä kiinnostaa päivän vanha verijälki kun ilmassa leijuu aivan tuorettakin elukan hajua ;). Nyt täytyy vähän miettiä uusia harjoittelumaastoja, joissa olisi muutakin elämää kun sienestäjiä / marjastajia. Kyllä oli Nerokin poikki päivän pääteeksi (ja musta väri vaihtui keltaiseen hurjan siitepölymäärän takia!)
Iltalenkillä kotona tavattiin taas siili, oikeastaan neljäkin, mutta yksi tuli yllättäen suoraan eteen ja mitä tekee Nero: siili suuhun ja napakka ravistus. Noppe oli fiksu ja haukkui vain hyökkien, mutta Nero tarrasi suoraan kiinni. Ei näköjään viime kesän kohtaamiset olleet säilyneet talven yli mielessä... onneksi siili (ja Nerokin) säilyi ehjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti