 |
| Onneksi on kesä niin voi loikoilla pihallakin :) |
Viides päivä alkoi hyvin, sillä yöllä Jekku nukkui
kuin tukki eikä saanut mitään kipukohtauksia. Kerran käytin sitä
pissalla, mutta muuten yö meni hyvin. Päivällä sitten sattuikin muutama
harmillinen juttu: menin Jekun luokse aitaukselle pihalla hihna kädessä
niin sehän vallan innostui ja unohti täysin olevansa kipeä. Se hypähti
ilmaan ja laskeutui luonnollisesti etujaloilleen ja voi hemmetti mikä
huuto alkoi :( Tuon jälkeen olen aina käskenyt jo 2m päästä että
rauhoitu vaikka se olisi ihan rauhallinenkin ja laittanut hihnan vasta
kun olen ottanut Jekun pois aitauksesta. Kyllä harmitti, en tajunnut sen
innostuvan niin kovasti. Mutta tuon jälkeen se on kyllä tajunnut
ollakin hyvin rauhallinen kun sitä lähestyy ja kumartuu ottamaan pois
aitauksesta. Ehkä se nyt muistaa, että ei kannata hypähdellä!
 |
| Jekku tykkää luiden kaluamisesta. |
Toinen
tilanne oli melkein samanlainen, Jekku oli kovin innostunut ja pyörähti
selälleen. Sitten se yritti nousta kipeän jalan puolelta ylös ja taas
sattui... No tästä opimme varmasti Jekun kanssa molemmat, että kaikkea
innostuneisuutta täytyy välttää! Viidentenä päivänä jalka oli selvästi
jo parempi ja Jekku välillä seisoi aitauksessaan. Tuntui myös, että
roolini hihnan toisessa päässä ei ollut enää hänen kannattelu, vaan
vauhdin hidastaminen. Jekulla alkaa olla aikamoinen vauhti kun käydään
tarpeilla. Luonnollisesti olen sitä vielä kannatellut, ettei käy
vahinkoja mutta olen tyytyväinen että se on alkanut käyttää jalkaansa!
Viime laserhoidossa hoitaja kysyi, onko Jekku alkanut jo jähytä
sidettään kun haava näytti siltä, että rupea muodostuu. Viidentenä
päivänä tämä kiinnostus haavaa kohtaan alkoi, mutta onneksi tuo
suojaside on sen verran vahvaa kamaa että ei sitä ihan hetkessä tuhota.
Viidentenä päivänä alkoi myös ravistelu/päristely.
 |
| Jekku syö solmulelua. |
 |
| Jekku katselee maailman menoa. |
Kuudes yö
oli kaikista paras, Jekku nukkui koko yön ja herättiin vasta aamulla
puoli 9 aikaan. Illalla käänsin sitä aina terveelle kyljelle kun se
nukkuessa kääntyi selälleen. Yöllä olikin ilmastointi päällä koko ajan
niin taisi olla sen verran viileää, ettei Jekkukaan nukkunut selällään.
Päivällä Jekku on ollut vielä pirteämpi kuin eilen. Olen yrittänyt
keksiä sille tekemistä, mutta melkein joka asiaan tarvitsee molempia
etujalkoja... Onneksi se on kova syömään luita, eikä niistä mene edes vatsa sekaisin, niin on jotain tekemistä. Näin kuuma kun on niin eipä tässä mitään hirveää aktiviteetin tarvetta ole, ainakaan pihalla. Huomenna mennään taas laserhoitoon, sitten ei olekaan kuin yksi kerta jäljellä. Huomenna leikkauksesta on mennyt jo viikko, nopeasti se aika menee. Viikon päästä onkin jo edessä tikkien poisto.
Onneksi on tämmöinen helleaalto päällä niin Noppekaan ei juuri kaipaa aktiviteetteja. Aina silloin tällöin potkaisen sille palloa joitakin kertoja, niin se on tyytyväinen. Jekullakin on mukavaa, kun voi olla välillä ulkona eikä tarvitse olla koko ajan sisällä.
 |
| Noppe loikoilee välillä Jekun häkin vieressä. Taitaa olla vähän ikävä leikkikaveria ;) |
 |
| Pojat varjossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti