Syyskuulumisia

Noppe auringonotossa.

Eilen käytiin Nopen kanssa pitkästä aikaa juoksulenkillä :) Kyllä se taas nautti kun sai juosta sydämensä kyllyydestä, vähän tosin rupesi vauhti hyytymään loppumatkasta niin käveltiin välillä. Melko aikaisin tulee jo pimeä! Jekulle pitäisi käydä ostamassa heijastinliivi, Neron vanha liivi on sille ihan liian iso.

Pojilla on ollut vähän sanomista keskenään :( Noppe oli etenkin alkuviikosta aika pidättyväinen ja jäykisteli karvat pystyssä, Jekku kulki häntä (ja välillä karvatkin) pystyssä kuin omistaisi koko talon. Aikamoista tuijottelua oli etenkin iltaisin ja muutaman kerran Noppe oikein rähähti Jekulle kun Jekku tuli liian lähelle tai yritti haastaa leikkiin.

Mietin, että onkohan Noppe jotenkin kipeä kun sen käytös muuttui, mutta muuten se on kyllä ollut ihan oma itsensä. Ehkä Jekku vaan on saanut taas itsevarmuutta, kun sen jalka tuntuu olevan kunnossa ja se saa liikkua nyt koko talossa esteittä. Erityisesti se on luonut konfliktia, kun koirat ovat suoraan vastakkain ja pitäisi päättää kumpi väistää. En tiedä onko Jekku nyt tullut miehen ikään, onko jollain nartulla ehkä juoksut kun pihalla mussuttavat hajuja niin että leuka heiluu vai mitä, mutta toivottavasti pääsemme takaisin harmooniseen eloon pian. Loppuviikkoa kohti tilanne on onneksi ollut normalisoitumaan päin. Öisin koirat nukkuvat samassa pesässäkin, mutta joku niiden välejä on vähän hiertänyt.

Jekulla on vielä yksi kontrolliröntgenkuvaus edessä ja sitten toivottavasti saadaan terveen paperit. Liikuntaa ei olla lisätty juurikaan, tehdään edelleen kaksi noin 10-15 minuutin lenkkiä päivittäin. Varmaan pystyisi menemään jo pidempiä, mutta en halua rasittaa jalkaa enempää ennen lääkärin lupaa.

Jekun ilmoitin Jyväskylän näyttelyyn, jospa vihdoin päästäisi osallistumaan ensimmäiseen näyttelyyn! :)