Ikävä välikohtaus

Viime keskiviikkona tapahtui ikävä välikohtaus koirille. Molemmat esipesivät samaa pesuun menevää uunivuokaa kuten monesti ennenkin. Sitten Jekulla meni hermot, varmasti punkivat samaan kohtaan ja Jekku päätti että vuoka on hänen. En nähnyt kun kahakka alkoi, koska en kiinnittänyt koiriin edes huomiota, niin arkipäiväinen asia oli kyseessä. Lopputulemana oli Nopelle muutama verestävä haava korvassa ja hampaan jäljet rinnassa. Noppe ei ehtinyt edes reagoida, joten Jekku selvisi vammoitta. Koirat pääsivät nopeasti tapahtuman yli ja nukkuivat kohta taas vierekkäin.

Perjantaina huomasin Nopen rinnassa olevan jonkin verran turvotusta. Korva alkoi parantua hyvin, mutta rinnassa tilanne kehittyi huonompaan suuntaan. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että Noppe oli käynyt sekä torstaina että perjantaina lenkillä, koska se ei vaikuttanut kipeältä niin otin senkin lenkille mukaan. Ei olisi kannattanut.

Lauantaina turvotus oli lisääntynyt koko rinnan alueella ja Noppe käveli selvästi ontuen ja sitä sattui liikkuminen. Pidin sen koko päivän levossa ja se nukkuikin koko päivän sohvassa viltin alla. Sillä oli myös vähän lämpöä. Kipulääkekuurin aloitin jo tapahtumapäivänä ja tässä kohtaa soitin jo päivystykseen että tarvitaankohan antibiootit. Puhelun päätteksi päätin kuitenkin jäädä vielä seuraamaan tilannetta.

Sunnuntaina Noppe voi selvästi jo paremmin. Ihon alle kerääntynyt neste alkoi tulla pois ja kävelykin alkoi näyttää normaalilta. Lämpökin laski ja Noppe otti pihallakin juoksuaskelia.

Maanantaina visvaa ei enää tullut ja Noppe alkoi valitella tylsyyttään. Tiistaina uskalsin jo vähän leikittää sitä pihalla, mutta lenkille en vielä ottanut mukaan. Ihon alla rinnassa tuntuu vielä vähän turvotusta ja nestettä.