Viikonloppuna kävin tekemässä koirille verijäljen metsään. Tein yhden 623m pitkän jäljen helpohkoon kangasmetsään. Jälki oli avokaavion mukainen ja n. 20h vanha kun mentiin se jäljestämään. Jekku jäljesti ensin ja Noppe pääsi jäljelle Jekun jälkeen. Tämähän on huono tapa jos tavoitteellisesti treenaa, mutta etenkin Nopelle tämä on huvittelua ilman tavoitteita niin jäljen tallaaminen ei sinänsä haittaa.
Jekku lähti matkaan innolla ja vauhdilla, vähän taisi tehtäväkin olla epäselvä ja alkumatka meni papanoista päätellen rusakoiden/jänisten jäljestämiseen. Loppua kohti tehtävä kuitenkin selkiintyi ja Jekku meni tosi reippaasti ja jälkitarkasti jäljen loppuosan. Viimeksi olemme olleet vastaavalla tehtävällä melko tarkkaan tasan 4 vuotta sitten, joten ei ihme että alussa oli pientä epävarmuutta jäljestämisen suhteen. Sorkka löytyi hienosti ja Jekku oli siitä kiinnostunut.
Noppe lähti matkaan reippaasti ja varmasti. Se meni kuin juna kiskoilla pitkin jälkeä, välillä teki pienen tarkastuslenkin ja kehotuksesta jatkoi jäljestämistä, aina ei tarvinnut edes kehottaa. Noppe meni risujen läpi, ali ja yli, ne ei vauhtia hidastaneet yhtään. Noppe tiesi mitä oli tekemässä ja nautti selvästi nenän käytöstä. Oli ilo katsoa Nopen työskentelyä, kuumuus vei vähän Nopen voimia mutta hyvin se jaksoi koko matkan :) Tämän jälkeen uni maistui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti