Ninni MEJÄ AVO2/36

Jopas meillä oli kiva viikonloppu MEJÄn merkeissä :) Lauantaina menin koepaikalle aikaisin aamulla laittamaan paikkoja kuntoon ja tekemään oman korvaavan koejälkeni metsään. Sunnuntaina menin aamulla koepaikalle koirien kanssa. Sunnuntaina olikin aikainen herätys, kun neljältä olin jo hakemassa ylituomaria kyytiin ja suuntasimme Taipalsaarelle. Koe alkoi 5:30 ilmoittautumisella ja koirien papereiden tarkastuksella. Aamupalan ja ylituomarin puhuttelun jälkeen suuntasimme laukauksensietotestiin. Laukauksensietotesti tulee läpäistä hyväksytysti, jotta voi saada tuloksen itse jäljestyksestä. Kaikki koirat läpäisivät testin. 

Laukauksensietotesti. Koirat ei oikein erotu varvikosta, mutta siellä ne on :) 

Minulla oli opastettavana jälki numero 1 ja Ninni pääsi metsään jäljelle numero 2. Laukauksensietotestistä suuntasin siis tuomari kyydissä metsään oman jälkeni alkuun ja pyysin jäljelle tulevaa koirakkoa ajamaan perässä. Ohjasin heidät parkkiin jäljen alkupäähän ja jätin tuomarin myös  jäljen alkuun. Sitten vein oman autoni jäljen päähän, vein sorkan kaadolle ja menin jalan jäljen alkuun ja pääsimme matkaan. Omalla jäljellä ollut koira sai tuloksen AVO2/38, yksi hukka tuli matkan aikana. 

Näkymä jäljellä kun katson taaksepäin. Oransseja pyykkipoikia tuli ripoteltua matkan varrelle satoja. Jäljet tulee piilomerkata siten, ettei jäljen suuntaa näe kun katsoo eteenpäin. Toki tukimerkit on sallittuja, että varmasti opas tietää olevansa jäljellä ja osaa osoittaa sen suunnan, mikäli koira sen hukkaa. 

Tämän jälkeen mentiin Ninnin kanssa jäljestämään meidän jälki. Meidänkin jälki meni mukavassa kangasmetsässä. Jäljen tekijä sanoi, että alkupäässä on jonkun kanalinnun pesä ja maassa oli paljon sorkkaeläinten jälkiä niin ajattelin että mitähän jäljestämisestä tulee... Ninni lähti onneksi reippaasti sopivaa vauhtia maavainuiseen jäljestykseen ja eteni verijälkeä pitkin varsin mallikkaasti. Toisella osuudella se vähän lähti harhailemaan, mutta käskyllä palasi työhönsä. Viimeisellä osuudella juuri ennen kaatoa joku haju sai sen houkuteltua pois jäljeltä, nenä maassa tarmokkaasti se etsi maasta jotain ihan muuta kuin verijälkeä eikä käskyt auttaneet. Lopulta tuli hukka, ja meidät palautettiin jäljelle. Olimme jo niin jäljen loppupäässä, ette näin jo itse sorkan ja onneksi Ninnikin lähti verijälkeä pitkin ja meni suoraan kaadolle eli sorkalle <3 

Ninni kaadolla. 

Kehuin Ninniä kovasti kun tuomari antoi tähän luvan, annoin Ninnille palkan sen erinomaisesta työskentelystä (pussillisen märkäruokaa) ja sitten Ninni nappasikin sorkan suuhunsa eikä antanut sitä pois. Mentiin sitten sorkka suussa autolle asti. Ninnin jäljellä nähtiin useasti metsäkanalintuja, mutta näköhavainnot ei onneksi suoraan vaikuttaneet työskentelyyn. 

Tyytyväinen jälkipari <3

Oman opastuksen ja Ninnin jäljen jälkeen purin oman opastamani jäljen ja lähdin majalle kirjoittamaan tuloksia puhtaaksi. Koe oli kahden tuomarin koe ja meidän menoa arvosteli Kati Huovila:

Jekku oli myös mukana. Se olisi mielellään lähtenyt kanssani metsään, mutta valitettavasti Jekku joutui tyytymään pikaiseen ulkoiluun jäljestämisen sijaan. Jekku ja Ninni olivat kanssani toimistossa isossa häkissä, niin ei tarvinnut miettiä että ne läkähtyy autoon kun pihassa ei ollut yhtään varjopaikkaa. 

Jekku jaloittelutauolla.

Majalla kirjoittelin tuloksia sitä mukaan kun papereita ja valokuvia sain arvosteluista. Päivä sujui reippaasti ja tulokset olivat melkein jo minulla valmiina kun tuomarit saapuivat metsästä. Koemaastot olivat todella riistarikkaat ja olin itse yllättynyt miten hyviä tuloksia saatiin:

Meillä oli taas oikein mukava viikonloppu hyvässä porukassa ja minulle sen kruunasi tietysti tämä Ninnin saama tulos. Annetuissa olosuhteissa minulle se teki ihan ykkösen työn, sen verran oli haastava tehtävä. Ei muuta kun seuraavaa koetta kalenteriin :)