LINKIT:


Kotisivut
Neron selkäpäiväkirja

Yhteydenotot sähköpostilla osoitteeseen kennelprimatax@gmail.com

30.3.2011

Kuulumisia

Viikonloppu meni taas normaaleissa merkeissä, ulkoillessa ja aurinkoa ottaessa. Tässä muutamat kuvat lauantailta:





Tässä kuvia sunnuntailta:





Maanantaina käytiin Nopen kanssa eläinlääkärissä. Nopella on taas kainalot tummuneet, oletin että kyseessä on taas hiivatulehdus, kun semmoinen oli viime vuonnakin kainaloissa. Nyt lääkärin mukaan kainaloista ei kuitenkaan löytynyt hiivaa (olin käyttänyt kainaloihin jo purkin Canofitea), vaan bakteerien liikakasvua. Tähän saatiin lääkkeeksi rasvaa. Malaseb-pesuja jatketaan myös, sen pitäisi tehota niin hiivaan kuin bakteereihinkin. Kainalot on hyvä hoitaa kuntoon heti, ennen kuin iho rupeaa paksuuntumaan ja hankautumaan vereslihalle.

23.3.2011

Uusi panta

Ostin uuden nahkapannan, kun toinen vanhoista on mennyt jo aika huonoksi ja sattui silmään Hurtan vinttikoirapanta. Olen ollut todella tyytyväinen Hurtan tuotteisiin aina, ne ovat suht edullisia (ainakin pannat) ja laadukkaita, hinta-laatu-suhde on mielestäni ihan hyvä. Nyt kun pimeessä ei liikuta enään niin paljon kevään tultua, en ostanut enää heijastinpantaa vaan otin testiksi puolikuristavan vinttikoirapannan.

Noita heijastinpantoja minulla on ollut vuosikaudet, olen aina ostanut uuden samanlaisen kun vanhat on menneet huonoksi. Tämä uusi panta on ainakin helpompi laittaa kaulaan ja erityistä plussaa tulee pannan leveydestä. Onneksi nykyään pieniä vinttikoirapantoja saa paremmin, tuntuu että muutamia vuosia sitten ne oli ihan kiven takana.
 
Eilen Noppe testasi uutta pantaa, se on Nopelle juuri sopiva. Nerolle ehkä aavistuksen tiukka, en halua että panta kuristaa jos koira vetää. Pitäisi Nerolle ostaa ehkä kokoa isompi. Tuo on niin kätevä pukea koiralle, senkun sujauttaa kaulaan. Taidan ostaa toisenkin.

Kuvat on otettu Hurtan sivuilta: http://www.hurttacollection.com/leather_pannat

Kuralenkki ja hieronta

Eilen tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki peltoteitä pitkin. Lenkki oli pitkä lähinnä ajallisesti, normaalisti se menee noin 50 minuuttiin, mutta nyt meni 1h 10min. Pikkusen oli kurjassa kunnossa tiet... ne kohdat missä ei ollut nilkkaa myöten loskaa olikin sitten ihan kuravelliä. Koirat oli kivassa kunnossa kun päästiin kotiin. Välillä heittelin niille lumipalloja hankeen, että enimmmät paskat jäisi sinne. Kevät on kivaa aikaa, mutta inhottaa joka lenkin jälkeen viedä koirat suihkuun.

Illalla hieroin molemmat koirat läpi. Noppekin tykkäsi kotihieronnasta tosi paljon, etenkin kun sen lapoja käsittelin. Silmät meni heti kiinni. Nero tykkäsi myös, leikkausarven kohdalta kun sitä käsittelee niin se käy piehtaroimaan ja irvistelee, en osaa oikein tulkita tekeekö hyvää vai pahaa. Kovasti se kyllä tykkää kun siitä rapsuttelee, se oikein aina tarjoaa sitä kohtaa ja sitten se käy vääntelehtimään kun siitä rapsuttaa, kai se tykkää...?

19.3.2011

LUT-koe

Tänään olin seuraamassa LUT-koetta Kuivannolla. Mäyräkoiria edusti hienosti Ilometsän Vilinä. Semmoiseen umpijäähän menin kolmen tunnin pihalla olosta, että tunti piti sulatella peiton alla koirien kanssa. Sitten tarkeni vasta lähteä lenkille... Tulisi jo kesä ;)



18.3.2011

Monta lelua menee mäyräkoiran suuhun?

Leluista riippuen ainakin kaksi... pääasia, ettei kaverille jää mitään millä leikkiä ;)
Tässäkin kaksi...



Mitenniin omapitäväinen?! :D



14.3.2011

Neron synttärijuhlat

Synttäriherkkuna tarjoilin koirille lihapiirakat nakilla, paisetetulla kananmunalla ja juustolla.

Noppe oli tarkkana seuraamassa valmistusta:

Paloittelin piirakat valmiiksi kuppeihin:

Ruoan jäähtyessä yritin saada Nerosta hyvää 6-vuotiskuvaa, tässä paras otos:

Joko saa?!?!

Hyvää oli:

Seuraavaksi avattiin lahjat pienen ruokalevon jälkeen:

Neron paketissa oli vinkuva lintu sekä härkää, Nopella oli minipossu ja härkää.

Kivoin osuus onkin paketin avaaminen:



Vinkumista ja röhkimistä saikin sitten kuunnella... ja koska kaverilla on aina paras lelu niin lelut menivätkin sitten juuri toisin päin kun oli ajatellut... Noppe leikki linnulla ja Nero omi possun.




Possun perässä pojat sitten juoksivatkin...


Leikkien jälkeen hieroin Neron läpikotaisin, kyllä se tykkäsi kovasti. Välillä meinasi ihan nukahtaa...

Tässä vielä synttärisankarin tervehdys kaikille onnittelijoille:

Nero 6 vuotta

14.3. eli tänään on Neron synttärit. Tähän viime vuoteen mahtuukin paljon iloa ja surua. Viime keväänä Nero sai ison oman pihan vartioitavakseen ja sekös oli pienelle koiralle iso asia kun pääsee vapaana juoksemaan ja on tilaa leikkiä Nopen kanssa. Vapaudesta Nero nauttiikin täysin siemauksin:







Nero sai myös uusia ystäviä. Tämä ao. kuva on suoranainen ihme, koska Nerohan lähtökohtaisesti vihaa kaikkia koiria, paitsi tuttuja. Etenkään isoista koirista Nero ei tykkää ja se ilmeneekin yleensä lenkillä räyhäämisenä… Luulen kyllä, että osa räyhäämisestä on pelkoa, hyökkäyshän on paras puolustus. Nerolla on muutamia ikäviä kokemuksia irtokoirista, mutta kyllä sillä taitaa olla myös iso egokin… räyhääminen alkoi juuri vuoden iässä, joten en tiedä oikein kummasta on kyse vai molemmista.


Kesän kynnyksellä Nero sairastui välilevytyrään. Oireiden ilmettyä leikkaus oli kolmantena päivänä, sitä ennen otettiin röntgenkuvat ja varjoainekuvat. Tutkimusten perusteella päädyttiin lääkärin kanssa leikkauksen kannalle, konservatiivinen hoito ei oikeastaan käynyt edes mielessä, niin kipeä Nero oli tuolloin. Leikkauksen jälkeen menikin moooonta viikkoa auringossa löhöillessä ja kuntoutuessa. Onneksi oli lämmin ja aurinkoinen kesä, parantuminen oli helppoa kun Nero sai olla päivät aamusta iltaan pihalla. Nyt Nero on onneksi täysin kuntoutunut ja tehdään päivittäin tunnin lenkkejä tai pidempiäkin :).








Syksymmällä, kun Nerokin pystyi jo normaalielämään, aloitettiin verijäljen haistelu taas pitkästä aikaa. Nero on siinä hommassa kyllä mielestäni tosi hyvä ja se onkin ilmoitettu jo kokeisiin ensi toukokuulle. Toivottavasti kokeet menevät hyvin :). Nenätyöstä Nero nauttii ihan silminnähden, häntä heiluu aina kun se menee lenkilläkin jotain hajua seuraten.






Talvella on hyvä lämmitellä parhaan ystävän kanssa peiton alla, kun ulkona pakkanen paukkuu :)




Syksy ja talvi onkin harrastettu vain lenkkeilyä, tuota halvausta tulee mietittyä melkein päivittäin ja olen kyllä niin onnellinen, että Nero siitä selvisi! Toivottavasti on vielä monta tervettä vuotta jäljellä!

 


Tässä sankari vielä synttäriaamuna: