Hyvää Joulua!

Rentouttavaa viikonloppua!

Noppe näyttää mallia, miten otetaan rennosti!

Ei tuppisuu vaan keppisuu

Kuten totesin edellisessä kirjoituksessakin, Nerolla on intoa riittänyt lenkillä. Keppejä on kannasekeltu vaikka minkä kokoisia. Eilen lenkillä kuului niin innostunut ja ihastunut lapsen ääni kun mentiin ohi: Äiti kato, toisella on keppi suussa :)

Ensilumi saapui Kouvolaan

Eilen saatiin Kouvolaan talvi kertaheitolla kun päivällä pyrytti pari tuntia lunta oikein kunnolla. Pakkastakin oli aamulla 8 astetta. Lähdettiin kauniiseen talvisäähän lenkille auringonnousun aikaan ja sainkin koirista kivoja kuvia peltotiellä. Noppe nosteli kinttujaan jo pari kilometrin jälkeen, mutta pieni hieronta sai veren taas kiertämään ja loppumatkasta ei ollut ongelmia. Tuntuuhan se varmasti nollakelien jälkeen inhottavalta kun yks kaks onkin noin paljon pakkasta. Nopeasti ne onneksi taas tottuu kylmiin keleihin, toivottavasti tänä talvena -20 pakkaset olisivat harvassa.

Tänään aloitettiin myös takan lämmittäminen. Saa nähdä, koska Noppe hoksaa miten lämmintä takan edessa onkaan. Viime talvena se aloitti takan edessä makoilun, eiköhän sama jatku tänäkin talvena.

Nopen kanssa on nyt syksyllä käyty muutamilla pyörälenkeillä, minä poljen hitaasti pyörällä ja Noppe juoksee. Se tykkää siitä tosi paljon, kun saa mennä reippaasti juuri omaa vauhtia. Minulla on pyörässä 7 vaihdetta ja olen käyttänyt lenkillä vain 1-2 vaihteita, joten siitä voi vauhdin päätellä :) Mutta varovastihan se kannattaa aina uusi laji aloitella. Nero on ollut syksyllä kausittain lenkkihaluton niin ollaan käyty sitten Nopen kanssa pyörälenkillä. Tänään talvisessa pakkassäässä Nero meni kyllä reippaasti, ehkä sillä on vain ollut joku syysmasis. Nerolla on ollut kerran viikossa lepopäivä jos näyttää siltä, ettei kävely kiinnosta. Viime viikkoina se on kyllä lenkkeillyt ihan reippaasti taas kun on ollut kuivaa ja pakkasta.

Tässä kuvia aamulenkiltä:

Kuvia syksyltä

Lehdet tippuu jo puista.

Nero nauttii auringosta.

Nopen aurinkokylpy.

Noppe ei päätä nosta kun on aamulla väsynyt, mutta häntä toivottaa hyvää huomenta! :)

Syksy on tullut

Varma syksyn merkki on pimenevät illat ja heijastimet. Iltalenkille saa melkein jo laittaa heijastintakit päälle, nyt kello on puoli yhdeksän ja ulkona on jo ihan hämärää. Molemmilla koirilla on Hurtan heijastintakit kokoa M ja istuu hyvin.

 

Innokas leikkijä

Tässä meidän vanha-pappa elementissään... Aina on vinkulelu suussa kun on innoissaan ja parhaina päivinä kaksi :).

Aamuinen kuvasarja

 

Noppe MEJÄ-kokeessa VOI 46!!

Tänään käytiin Iitin Marjokankaalla MEJÄ-kokeissa Nopen kanssa. Nopen ensimmäinen voittajaluokan koe meni todella hienosti. Noppe jäljesti melko tarkasti erittäin kovalla motivaatiolla alusta loppuun. Katkokulma oli ensimmäisellä kulmalla ja siinä pyörittiin pitkän aikaa kunnes Noppe huomasi uuden suunnan. Samoin kuten viime harjoituksissa, Noppe oli varma että kulma kääntyy oikelle. Pitkään se rengasti oikelle aina palaten lähtöpisteeseen ja taas uudestaan sama kiekura. Onneksi lopulta hokasi oikean suunnan ja päästin reippaasti jatkamaan matkaa. Aikaa meillä meni melkein maksimimäärä: katkokulman selvittely, kuuma sää ja pitkä jälki veti mehut Nopesta aika nopeasti. Mutta heinosti päästiin kaadolle ja saatiin odotettua paremmat pisteetkin! Erittäin iloinen yllätys itselleni oli se, että kulmien ja makausten selvittämisestä tuli täydet pisteet!!!
 
Pisteet jakautuivat seuraavasti:
Jäljestämishalukkuus                  5/6
Jäljestämisvarmuus                    11/12
Työskentelyn etenevyys              8/10
Kulmat, makaukset                    14/14
Käyttäytyminen kaadolla             3/3
Yleisvaikutelma                          5/5 
Yhteensä                                  46/50

Jäljen ikä oli 27h ja tuomarina toimi Tuula Pekkalin.

Koeselostus:
Noppe ohjataan alkumakaukselle. Nopeasti nuuskuteltu alku ja reipasta vauhtia matkaan. Kuljetaan jälkeä hetki ja Noppe aloittaa kiivaan sykeröinnin jäljen vieressä, palaa kehoituksesta kuitenkin takaisin työhön. Hetken kuluttua syy söheröön selviää. Metsätien varrella on asuntoauto ja siinä kaksi kännistä ukkelia auton kupeella ja mammat ja mukelot ovat mustikkametsässä ja yksi irrallaan juoksennellut koira. Noppe on kuitenkin enemmän kiinnostnut verijäljestä kuin tästä retkueesta. Katkokulma on ensimmäisen osuuden lopussa, se aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa ensimmäisessä voittajaluokan kokeessa olevalle Nopelle, mutta sitkeä työ tuottaa tulosta ja toinen osuus löytyy. Osuus täysin jälkitarkasti. Toinen kulma hyvin. Kolmas osuus taas täysin verijälkeä pitkin. Kolmannella kulmalla tausta tarkastus. Neljännellä osuudella pari narunmittaista sivupyrähdystä. Sorkka kiinnosti Noppea kovin. Kaikki makuut merkaten. Rapsakkaa menoa vaikka alkuosuudella olikin reilulla kauhalla sattumia, mutta onneksi Noppe ei niistä turhiä hötkyillyt.

Jäljestystä

Alkuviikosta käytiin molempien koirien kanssa jäljestämässä. Noppe teki viimeiset harjoitukset ennen ensi viikon koetta ja ihan hyvin meni. Ekalla kulmalla Noppe jatkoi hetken suoraan, mutta nopeasti tajusi että harhaan meni ja jatkoi oikeaan suuntaan. Intoa oli taas hieman liikaa jäljen alussa, mutta työtahti kyllä tasoittui nopeasti kun oli niin lämmin ja jäljellä oli kaksi katkoa.

Ensimmäisen makuun Noppe haisteli huolella eikä katkokulmallakaan ollut ongelmia. Toisella katkokulmalla Noppe teki pitkään työtä rengastaen jäljen loppua ja hienosti pääsikin katkon yli takaisin jäljelle. Toisen makuun Noppe harmillisesti ohitti, Noppe seurasi jälkeä hieman sivussa ja katko jäi puun taakse :( Makuulla syötiin kissanruokaa.

Neron jälki oli lyhyempi eikä siinä ollut tapahtumia. Nero jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, pitäisi sitäkin viedä enemmän metsään kun selvästi nauttii jälkityöstä.

Kesällä kaikki on paremmin ;)

Pihaakin voi vahtia suoraan laiskanlinnasta, ei tarvitse maassa maata:

Noppe jäljestämässä 5

Noppe lähdössä jäljestämään.

Tarkoitus oli tehdä molemmille koirille jäljet, mutta verta ei ollutkaan kuin yhden tarpeisiin niin Noppe pääsi jäljestämään. Neron jalka ei tosin olisi nyt metsälenkkiä kaivannutkaan, ihan hyvä ettei verta ollutkaan. Mutta itikoita oli!! Niitä on nyt niin älyttömästi, ettei mitään rajaa. Kävin tekemässä jäljen vielä vähän soiseen maastoon, ajouratkin oli täynnä vettä. Itikan puremia oli joka paikka täynnä kun pääsin takaisin autolle. Goretex-takki suojaa onneksi aika hyvin, jalassa oli kumisaappaat, kasvot ja kämmenet olivatkin aika paiseilla. Puolessa välissä meinasin kääntyä takaisin ja kerätä merkitkin mukaani, mutta jatkoin kuitenkin jäljenteon loppuun ja sainkin aika vaativan jäljen tehtyä kahdella katkolla. Loppujälki meni kangasmetsässä, mutta itikat seurasivat kyllä uskollisesti autolle asti. Mietin, miten sinne voi koiran kanssa mennä, mutta sitten keksin! Laitoin Nopellekin goretexit ja suihkutin sen täyteen itikkamyrkkyä, itikoista ei ollut harmia kun vasta kaadolla.

Tein jäljen laimennetulla verellä ja tuntuikin taas että vedän "tyhjää" sientä perässä kun maasto oli niin märkä sateen jäljiltä. Jälki oli 22h vanha kun Nopen kanssa mentiin ja kyllä meni hienosti!! Noppea ei vaikea maasto haitannut, vaan se paineli varmalla otteella jäljen alusta loppuun ongelmitta selvittäen molemmat katkotkin! Toinen katko oli kulma ja toinen oli suoralla osuudella. Hyvin se lähtee hakemaan jälkeä kun katko tulee.

Jäljen alku oli helppoa maastoa.

Noppe meni jälkimerkkien mukaisesti alusta loppuun.

Risukasat ei Nopen vauhtia hidastaneet...

...eikä kaatuneet puutkaan haitanneet...

...mutta tähän ojaan meinasi matka katketa. Noppe oli sitä mieltä, että jälki loppuu tähän ja lähti etismään sitä sivuilta ojan pieltä seuraten, mutta palasi aina tähän kohtaan. Pitkään se mietti pääseekö tästä yli, mutta kannustuksesta hyppäsi lopulta ojan yli ja matka jatkui.

Noppe pysähtyi makuulle haistelemaan!

Nopen vauhti oli taas rauhallista ja turhaa sähläämistä ei ollut lainkaan.

Kaadolla Noppe söi kaksi makkaraa ja itikat söi meidät, mutta oli se taas sen arvoista!

Noppe jäljesti kyllä mallikkaasti, ainut miinus oli yksi kulma, joka vähän oikaistiin. Mutta tällä kertaa Noppe oikein pysähtyi makuulle (niitä oli vain yksi tällä kertaa). Harmiksemme emme pääse näiltä näkymin ensimmäiseen kokeeseen johon ilmoittauduin, mutta jospa heinäkuun lopulla jo onnistaisi. Nyt ollaan varasijalla ensi viikonlopun kokeeseen.

Lomakuulumisia

Vihdoin on alkanut kauan odotettu kesäloma! Koirien kanssa ollaankin oltu joka aamu jo kuuden jälkeen lenkillä, kiva kävellä kun missään ei liiku ketään. Juhannuksen aikaan Nerolla oli aika kova ripuli. Annoin koirille sian selkää ja Neron vatsa ei sitä kestänyt. Annoin tarkoituksella vaan pienen pätkän, sillä viimeeksi se oksenteli niitä luun palasia pari päivää. Nyt ei oksentanut kuin kerran seuraavana päivänä, mutta maha meni ihan vesiripulille. Ei siis raakoja luita Nerolle enää ikinä, on se nyt nähty ettei sen maha niitä kestä. Nopelle taas ei tullut minkäänlaisia oireita, se söi ison pätkän kun sen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia.

Nerolla on etutassun iso antura taas ihan tulehtunut ja turvonnut. Eilen tehtiin aamulla pitkä lenkki ja iltapäivällä käytiin vielä toinen pitkä lenkki mäyrä-tyttöjen kanssa. Se oli Nerolle liikaa liikuntaa ja nyt se linkuttaa etujalkaansa. Illalla se näytti siltä, että ei pysty kävelemään asfaltilla ollenkaan, mutta takapihalla juoksi ihan normaalisti. Täytyy pitää se nyt levossa pari päivää. Ulkona menee kyllä normaalisti jos saa jotain hajuja nenäänsä, mutta muuten linkuttaa :(. Alla kuvia viime päiviltä:

Nero viestikapula suussa.

Aamu-uninen Noppe.

Nero heitti talviturkin Kymijokeen.

Pojat ihailemassa aamuista jokimaisemaa.

Vasemmalla tytöt Erkki ja Elsa. Ei, ne ei ole kääpiöitä... ;)

Noppe nautiskelee auringon paisteesta.

Nero lämmittelee auringossa tyyvyäisenä.