Nopen ensimmäiset vesiriistakokeet: VERI2/19!!

Noppe VERI2/19. Kiitos kuvasta Tuija!

Nopen vesiriistaura käynnistyi lauantaina 25.7.2015. Tuomarina oli Eero Suomus. Ensimmäisten kokeiden tavoite oli lähinnä saada tulos, mutta koe meni kyllä ihan yli odotusten! Noppe sai tulokseksi VERI2/19.

Jäljelle lähdössä.

Ensimmäisenä osuutena oli jäljestys, siitä Noppe sai maksimipisteet mitä kytkettynä jäljestettäessä voi saada, 6/10 pistettä. Lintu löytyi vaivatta, arvostelu: "Jäljittää sujuvasti." 

Tyhjän haku.

Toisena suorituksena oli tyhjän veden tarkistushaku. Noppe meni reippaasti veteen ja tutki sektoria aika kattavasti. Noppe ui yllättävän hyvin, se meni minun mielestä tosi pitkälle ja jaksoi etsiä lintua (mitä ei siis tässä osuudessa vedessä ollut). Lopulta Nopelle meni kunnon hörppy vettä korvaan ja kutsuin sen pois, pidemmälle se tuskin olisi enää mennyt kuin mitä oli jo käynyt. Tästä osuudesta Noppe sai 7/10 pistettä: "Koira meni rauhallisesti veteen ja etenee n. 20 metriin."

Noppe pokaaleineen, on se hieno koira! :)

Viimeisenä oli nouto. En uskaltanut antaa Nopen katsoa linnun lentoa vapaana, sillä se on niin kovasti linnun perään, ettei se olisi pysynyt paikoillaan. Pahinta olisi, että koira ryntää hallitsemattomana veteen liian aikaisin. Luvan saatua Noppe lähti reippaasti hakemaan saalistaan ja toi sen rantaan. Noppehan ei anna lintua käteen asti, joten hain sen siltä pois. Noppe teki haun juuri kuten harjoituksissakin. Pisteet 6/10: "Koira löytää hyvin sorsan ja tuo sen rannalle. Pidetään kiinni laukaistessa."

Paljon jäi siis myös harjoiteltavaa ensi kesäksi, mutta nyt on hyvä alku!

Jekku Valkealassa AVO2/33

Jekku metsään lähdössä.

Tänään käytiin Jekun kanssa nuuskimassa kesän toinen avojälki mejäkokeissa ja kyllä oli jännitystä kerrakseen :) Jekku oli vähän "arempi" metsässä kuin viime kerralla, se jäi monta kertaa katsomaan taakseen minua, tuomaria ja opasta. Jekku kaipasi vähän enemmän tukea työskentelyyn kuin viime kerralla, mutta hienosti se meni!! Olen kyllä todella tyytyväinen Jekun koemenestykseen. Eihän se ykkösiä ole saanut, mutta se on ylittänyt itsensä ja minun sille asettamat tavoitteet :)

Lähdin sunnuntaina aamulla kotonta 06:15 ja olin illalla kotona 20:45... aika kuitti olo viikonlopun jäljiltä, mutta kyllä kannatti taas lähteä. Nyt Jekulla on kaksi AVO2 tulosta, eli tarvittavat tulokset FI MVA titteliin. Tavoitteena oli vain päästä sen kanssa käyttöluokkaan NUO-luokan jäkeen, mutta nyt on sitten tarvittavat tulokset jo muotovalion arvoon :) Ja tänään oli ykkönen niiiiiiiin lähellä että ei tosikaan. Nyt alkaa sitten SERTi-jahti näyttelyissä. Jekku meni tänäänkin melko tarkasti, mutta ensimmäinen makuu jäi siltä huomaamatta. Jekku käveli vähän sen ohi, eikä kääntynyt enää takaisin makuuta tutkimaan. Onneksi, sillä siinä olisi voinut suuntavaisto pettää kokemattomalla jäljestäjällä. Toisen makuun Jekku merkkasi antaumuksella nuuskien. Muutamia tarkistuslenkkejä Jekku teki ja kehotin sitä aika paljon, kun huomasin että sen ote vähän meinasi herpaantua paikka paikoin. Kuulin myös, että jäljellä on nähty paljon peuran jälkiä, joten osasin vähän varautua metsän houkutuksiin... otan mieluummin huonommat pisteet kuin hukkia... 

Näin jo lopussa kaatomerkit ja katsoin, että Jekkukin otti sorkasta ilmavainun kun se nosti nenän maasta ja lähti päättäväisesti menemään sorkkaa kohti, mutta niin vaan paineli sorkan ohi! En ollut uskoa silmiäni, mutta sinne se paineli jäljen vierestä sorkan ohi ja alkoi pyrkiä taustalla näkyvälle ajouralle. No siinä sitten aikamme pyörittiin ja hukkahan siitä tuli. Sitten otettiin jäljen lopusta viimeiset 20m uudelleen ja päästiin sorkalle. Säihkähdin jo siinä vaiheessa, että nollille meni tulos, mutta onneksi Jekku meni jäljen sivussa sen lopun niin sille pystyttiin osoittamaan vielä puhdas jälki ennen sorkkaa. Vielä sorkalla kysyin tuomarilta, että menikö nollaksi mutta tuomari sanoi että ei mennyt. Sen jälkeen enää jännitin, että tuleeko sieltä kakkonen vai kolmonen tulokseksi. Ensi kesänä sitten ykköstä pukkaa, tänä kesänä ei enää mennä kokeisiin. 

Jekku katselee 2-ryhmän laukauksensietotestiä.

Tuomarina Jekulla oli Pasi Kemppainen. Jäljen ikä 16:30 ja arvostelu oli seuraava:

”Hyvin ohjattu lähtö. Maavainuinen koira lähtee hieman empien liikkeelle, mutta hetken kuluttua ote tiivistyy ja edetään miellyttävää kävelyvauhtia. 1. osuudella yksi tarkistus, jolta palaa ohjaajan muistutuksin. 1. kulma jäljen mukaisesti, mutta makuun ohittaen. 2. osuuden loppupuolella laaja tarkastus ja paluu ohjaajan muistutettua tehtävästä. 2. kulma jäljen mukaisesti makuu hyvin osoittaen. 3. osuudella parit tarkastukset, jolta paluu vaatii taas muistutukset tehtävästä. Kaadolle ollaan tulossa ilmavainulla, mutta hieman ennen hiven sivuun ja sorkan ohi ja edetään aina hukkaan saakka ohjaajan kehoituksista huolimatta. Palautus puhtaalle ja suoraan kaadolle, jota jäi tutkimaan. Lupaava jälkikoira - lisää kokemusta niin varmuus ja itsenäinen ote jälkityöhön löytyy.”

Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Jäljestämishalukkuus 3/6 pistettä

Jäljestamisvarmuus 6/12 pistettä

Työskentelyn etenevyys 6/10 pistettä 

Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyly 12/14 pistettä

Käyttäytyminen kaadolla 3/3 pistettä

Yleisvaikutelma 3/5 pistettä

YHTEENSÄ 33 pistettä, AVO2
 
Noppe oli mukana purkamassa jälkeä. Sen kanssa vähän harjoiteltiin taas käskyjä. Niin meinasi tehdä mieli lähteä seikkailemaan metsään parempien hajujen perässä, mutta JÄLKI!!!-käsky meni kuitenkin perille. Näin vielä sammaleessa ison tassun jäljen niin en paljon ääntä säästellyt, kun ajattelin jos lähellä on vaikka karhu... Ahma taisi saada majalla eniten ääniä, mutta voin sanoa että tuli saappaaseen metsässä vauhtia kun maasta jälkiä katselin.

Tästä puusta ei ollut pidemmäksi menemistä.
Tässä Noppe aikansa keikkuikin ja nenä otti tuulenvireestä hajuja.

 
Alla vielä kuva pojista alkuviikolta kun aurinko paistoi:

Uintiharjoituksia

Tänään kävin uittamaan koiria. Tein noutoesineeksi vesilelun, jossa on kiinni linnun siipi. Kiitos siivestä Tuija!!

Noppe hakee lelua.

Noppe kaartaa aina lähimpään rantaan, ei sinne mistä on lähtenyt matkaan.

Jekku tuo paremmin esineet käteen kuin Noppe.

Jekku hakee.

Jekku AVO2/38 (ja ihan vähän vesiriistaa)

Jekku palkintoineen :)

Viikonloppuna käytiin Jekun kanssa ensimmäisissä jälkikokeissa Luumäellä. Kävin vielä torstaina treenaamassa eikä kyllä hyvin mennyt. Jekku säntäili sinne tänne kuin rusakko narun päässä, täysillä laukkaloikilla eteni vasemmalle ja oikealla, ihan kun ei olisi ollut edes jälkeä metsässä. Todella luottavaisin mielin siis kokeisiin… 

Jalottelulla ennen metsään menoa.

Laukauksensietotestiä en jännittänyt, sillä Jekku on kuullut pauketta Nopen kokeissa ja harkkajäljilläkin ampumaratojen kupeessa. Laukauksensietotesti menikin hyvin. Jekku seisoi paikoillaan koko suorituksen ajan. Sitä jännitin enemmän, että mitähän Jekku tuumaa kun metsään lähtee kaksi ventovierasta perässä kävelemään, kun ollaan käyty metsässä pääasiassa vain tutulla porukalla. No ennen starttia Jekku kyllä haukku oppaan, mutta vähän aikaa haisteltuaan opasta ja tuomaria sitä ei enää ihmiset kiinnostaneet. Muutamia kertoja Jekku pysähtyi metsässä katsomaan meitä, mutta emme me sen työskentelyä häirinneet läsnäolollamme. 

Laukauksensietotestissä.

Jäljellä löytyi kyllä jännittäviä tapahtumia, kuten joku linnun raato jonka isoja sulkia lojui maassa ja yksi sulka oli pystyssä keskellä jälkeä. Sitä piti nuuskia varovasti karvat pystyssä tovi, kunnes otin sen ja työnsin sammaleeseen. No sittenpä Jekku kaivoi sen varovasti ylös sieltä, ihmetteli hetken ja sitten lähti taas matkaan. Toisella osuudella otettiin hukka ilmeisesti hirven jäljistä, ensin Jekku veti naamaan hirven paskakasaa ja sitten pyörittiinkin ympyrää jäljen sivussa. Ei palannut jäljelle vaikka miten kehotin, mutta kovasti teki töitä jonkun muun hajun kanssa. Ennen hukkaa Jekku nosti nenän maasta, katseli jäljestä poispäin jonkun aikaa, nuuskutteli ilmaa ja sitten mentiin. Muuten Jekku teki tarkkaa työtä ja meni aivan uskomattoman hienosti harjoituksiin nähden. Se seurasi hyvin jälkeä koko ajan jäljen päällä ja muutamia tarkastuslenkkejä lukuunottamatta, sen työskentelyä oli ilo seurata. Vauhti oli alkuun todella rauhallista. Viimeisellä osuudella Jekku laittoi isomman vaihteen silmään ja mentiin vähän reippaammin, mutta jarruttelin sitä vähän ettei lähde siihen kieli-vyön-alla-juoksuun. Lisävauhdista huolimatta jälkitarkkuus kyllä säilyi.

Tuomarina meillä oli Rauli Markelin, sama joka Nopella oli iltakokeessa viimeksi. Tuomari sanoikin kun meidät näki, että ”onko se palautettu takaisin avoimeen luokkaan” viitaten Noppeen ja iltakokeeseen :) Jekun jäljen ikä oli 19:25 ja arvostelu oli seuraava:

”Hyvä lähtö. Jekku jäljestää rauhallista vauhtia maavainua käyttäen. Kaikki osuudet vain pienin poikkeamin. 3:lla käydään vähän kauempana. Toisella osuudella riistajäljet johtavat hukkaan. Makuut merkataan pysähtyen, nuuhkien ja kulma jäljen mukaan. Sorkalle suoraan, jonka nuuhkii ja nuolee. Lisäharjoitus ja kokemus tuonee lisää jälkiuskollisuutta ja parempia tuloksia.”

Pisteet jakautuivat seuraavasti: 

Jäljestämishalukkuus 4/6 pistettä

Jäljestamisvarmuus 7/12 pistettä

Työskentelyn etenevyys 6/10 pistettä 

Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyly 14/14 pistettä

Käyttäytyminen kaadolla 3/3 pistettä 

Yleisvaikutelma 4/5 pistettä

YHTEENSÄ 38 pistettä, AVO2

Kolmannella osuudella oli jäljistä päätellen mellastanut mäyrä, mutta onneksi Jekku uskoi jälki-käskyä ja palasi verijäljelle. Sorkan jälkiä oli metsässä paljon, mutta ehkä ne ei olleet niin tuoreita kun jätti ne rauhaan tuota hukkaa lukuunottamatta. Jekku merkkasi makuut todella hyvin, siitä tulikin täydet pisteet. Kaiken kaikkiaan olen Jekun suoritukseen todella tyytyväinen, sillä olin aivan varma, että se saa nollan kun harjoitukset ei ole menneet kovin hyvin viime aikoina. Ensi viikonloppuna on kesän viimeiset jälkikokeet, sitten jää mejä talvitauolle kokeiden puolesta, treenit toki jatkuu syksyyn. Noppe ei enää tänäkesänä mene mejä-kokeisiin. Noppe oli kaverina purkamassa minun opastamaani jälkeä. Sillä jäljellä nähtiinkin hirvi kesken kokeen. 

Sitten vähän siitä vesiriistasta: viime perjantaina käytiin vielä vesiriistatreeneissä ja ekaa kertaa ikinä Jekku ui ihan itse!! Se haki lintua uiden pari kertaa jäi vielä vinkumaan rantaan kun lintu heitettiin veteen ja Jekku joutui autoon. Ensi kertaa odotan innolla, Jekkukin pääsee harjoittelemaan ihan tosissaan! Noppe haki lintua ”tyhjästä” vedestä suht hyvin, ensimmäisellä kerralla se teki aika pitkän tarkistuslenkin. Toisella kerralla lintu oli vähän kaislikossa niin Nopen itseluottamus meinasi loppua kun uinti oli kaisloista johtuen niin työlästä. Muutama kivi heitettiin ja lintu saatiin rantaan myös toisella kerralla. Tällä viikolla siis kaksi iltaa vesiriistaa ja kahtena päivänä jäljestämässä, miks ei aina voi olla kesä?! Alla kuvia :)

Noppe odottaa käskynjakoa.

Noppe hakee.

Noppe hakee.

Jekku ja tipunen.

Treenitaskut

Tiedättekö, kun jotain asiaa ei tiedä oikein kunnolla tarvitsevansa ennen kuin semmoinen on? Minulla on käynyt tämä ahaa-elämys treenitaskujen kanssa. On muuten kätevä keksintö! Hakkaa perinteisen vyölaukun mennen tullen (omistaako niitä edes kukaan 80-luvun jäljiltä ;)) ja on tosi mukava päällä. Nykypuhelimetkin on niin isoja, että ne ei mahdu mihinkään shortsien/trikoiden taskuun, joten kesäaikana etenkin kun treeniliivi on liian kuuma, nämä taskut ovat oikein kätevä keksintö. Taskuihin mahtuu hyvin koirien namit, kakkapussit, avaimet, puhelin, ... etupuolella on kaksi avotaskua sekä kaksi vetoketjullista, takaa yksi iso avotasku. Lisäksi on erilaisia kiinnityslenkkejä sivuilla ja edessä. Asusteen kiinnitys tapahtuu tarranauhalla ja muovilukolla, jossa on aukeamisen estävä lukitus ja kaksi lenkkiä esim. hihnoja varten. Voin suositella, miten oon tullut toimeen ilman tätä ;) Itse ostin tämän Rukan Pro Dog -taskun, mutta markkinoilla on paljon erilaisia.

Vesiriistaa 3

Maanantaina käytiin vesiriistatreenailemassa, kiitos Jonnalle ja Tuijalle :) Jekku ei mennyt uimaan asti, annoin sen vähän haistella sorsaa kuivalla maalla ja rantavedestä se veti sorsaa rantaan.

 



Jekku ihmettelee sorsaa.

 

Nopen kanssa jäljestettiin ensin lintu ja sitten siirryttiin veteen. Jäljestys on Nopelle helppoa. Intoa on enemmän kun verijäljellä! Noppe meni hienosti veteen vaikkei linnun lentoa nähnytkään, ehkä se lähtee uimaan sitä tyhjääkin vettä... no se selviää heinäkuun lopulla, sillä Noppe on ilmoitettu ensimmäiseen vesiriistakokeeseen! :)

Noppe-noutaja matkalla saaliille.

Peppu vaan vilkkuu pinnalla kun Noppe polskii.

Lintu tulee rantaan, mutta ei käteen asti.

Jälkitreenit 7

Sunnuntaina käytiin haistelemassa noin 17h vanhat jäljet. Eipä selvitty ilman kommelluksia... Vein ensin Jekun avojäljelle, mutta siitähän ei tullut sitten YHTÄÄN mitään. Ensimmäinen osuus päästiin jotenkuten alkuun ja jäljestys sujui, kunnes sitten siellä metsässä vipelti kanalintuja ja Jekku selvästi etsi vain niitä... näin muutamia lintuja jälkeä tehdessäni ja lisää jäljestämässä. No sitten päätin vaihtaa koiraa ja viedä Jekun vasta sinne Nopelle tarkoitetulle jäljelle, jotta Jekku saa edes jonkunlaisen harjoituksen.

Nopella homma meinasi lähteä lapasesta ihan samalla tavalla kuin Jekulla, joten saatiin hyvää JÄLKI!!-käskyn harjoitusta... Noppe selvittikin jäljen lopulta hienosti, mutta alkupuoli sillekin teetti vaikeuksia kun olisi ollut jotain mielenkiintoisempaa haisteltavaa. Nopen vauhtikin oli hitaampaa etenkin alkumatkasta, vähän semmoista "mennään-nyt-jos-pakko-on" tyylistä. Noppe sentään jotenkin "tokeni" oikeisiin töihin, mutta Jekku oli semmoisessa transsissa että ei muuta ku koira autoon...



Noppe alkumakauksella.

Noppe jäljestää.

Nopen maasto oli helppoa.

 

Lohipullia :)

Jekku pääsikin sitten vähän vaikeampaan maastoon ja vaikeammalle jäljelle... en nimittäin käyttänyt tällä toisella jäljellä lisäverta juuri lainkaan, alussa ja makuulla lisäsin ihan vähän, siitä verestä mitä olin varannut mukaan vein osan vielä takaisin kotiin. Jäljellä oli kaksi kulmaa ja viimeisellä osuudella oli makuu. Metsä oli muutama kesä sitten harvennettu, täynnä isoja ojia ja todella korkeaa varvikkoa... ja vielä täysi auringonpaiste. Ei siis mikään helpoin urakka Jekulle, mutta kyllä se siitä jotenkuten selvisi. Kyllä siitä mehut lähti kun joutui tekemään fyysisestikin niin kovasti töitä. Toisen kulman se selvitti hyvin ja merkkasi makuun kunnolla pysähtyen ja maata syöden :) Ensimmäinen kulma meni vähän pitkäksi. Kyllä Jekulla nenä toimii, mielenkiintoa jälkeä kohtaan vaan pitäisi saada parannettua. Ehkä vielä yhdet treenit otetaan ennen koetta ;)

Jekku ihmettelee elämänsä ensimmäistä ojan ylitystä.

Jänöjussi :)

Jekku sai kunnon treenin.

"Eihän täällä näe eteensä prkl!"

"Tuosta yli, ootko tosissas?!"

Makuut Jekku merkkaa todella hyvin, näköjään myös suoralla :)

Lopussa kiitos seisoo.

Lopuksi vielä kaverikuva:

Söpikset :)

Maanantaina mennään vesiriistailemaan ja saas nähdä joko Noppe starttaa heinäkuun kokeessa! :)

Huh hellettä!

Nyt sitä on kyllä ollut pari päivää oikein kunnolla... no säätiedotus näyttää kyllä aika lohduttomalta seuraavalle viikolle, kesä taisi olla tässä :( Huomenna mennään jäljestämään heti aamulla, kävin illalla tekemässä jäljet. Molempien jäljet on ihan uusissa maastoissa. Olen siirtynyt vähän syrjäisempiin maastoihin, jotta olisi sitä riistaa enemmän. Jekku pääsee ensi viikonloppuna ensimmäisiin mejä-kokeisiinsa, vähänkö jännittää!! Alla kuvia viime päiviltä: ollaan lenkkeilty kuumuuden sallimissa rajoissa, leikitty, treenailtu tokoa ja noutoa sekä huilattu :)

Noppe taju kankaalla.

TOKO-treenit alkamassa.

Jekku vilvoittelee lenkin jälkeen.

Jekku lenkillä.

Pojat ja pitkospuut.

Kesäkoirat.

Koskaan ei ole liian kuuma pallon pelaamiselle...

MEJÄ-tarvikkeita.

Illalla onneksi koko takapiha on varjossa niin Noppe pääsee leikkimään.

Jekku ottaa itseensä "hyviä hajuja".