Jekku AVO2/38 (ja ihan vähän vesiriistaa)

Jekku palkintoineen :)

Viikonloppuna käytiin Jekun kanssa ensimmäisissä jälkikokeissa Luumäellä. Kävin vielä torstaina treenaamassa eikä kyllä hyvin mennyt. Jekku säntäili sinne tänne kuin rusakko narun päässä, täysillä laukkaloikilla eteni vasemmalle ja oikealla, ihan kun ei olisi ollut edes jälkeä metsässä. Todella luottavaisin mielin siis kokeisiin… 

Jalottelulla ennen metsään menoa.

Laukauksensietotestiä en jännittänyt, sillä Jekku on kuullut pauketta Nopen kokeissa ja harkkajäljilläkin ampumaratojen kupeessa. Laukauksensietotesti menikin hyvin. Jekku seisoi paikoillaan koko suorituksen ajan. Sitä jännitin enemmän, että mitähän Jekku tuumaa kun metsään lähtee kaksi ventovierasta perässä kävelemään, kun ollaan käyty metsässä pääasiassa vain tutulla porukalla. No ennen starttia Jekku kyllä haukku oppaan, mutta vähän aikaa haisteltuaan opasta ja tuomaria sitä ei enää ihmiset kiinnostaneet. Muutamia kertoja Jekku pysähtyi metsässä katsomaan meitä, mutta emme me sen työskentelyä häirinneet läsnäolollamme. 

Laukauksensietotestissä.

Jäljellä löytyi kyllä jännittäviä tapahtumia, kuten joku linnun raato jonka isoja sulkia lojui maassa ja yksi sulka oli pystyssä keskellä jälkeä. Sitä piti nuuskia varovasti karvat pystyssä tovi, kunnes otin sen ja työnsin sammaleeseen. No sittenpä Jekku kaivoi sen varovasti ylös sieltä, ihmetteli hetken ja sitten lähti taas matkaan. Toisella osuudella otettiin hukka ilmeisesti hirven jäljistä, ensin Jekku veti naamaan hirven paskakasaa ja sitten pyörittiinkin ympyrää jäljen sivussa. Ei palannut jäljelle vaikka miten kehotin, mutta kovasti teki töitä jonkun muun hajun kanssa. Ennen hukkaa Jekku nosti nenän maasta, katseli jäljestä poispäin jonkun aikaa, nuuskutteli ilmaa ja sitten mentiin. Muuten Jekku teki tarkkaa työtä ja meni aivan uskomattoman hienosti harjoituksiin nähden. Se seurasi hyvin jälkeä koko ajan jäljen päällä ja muutamia tarkastuslenkkejä lukuunottamatta, sen työskentelyä oli ilo seurata. Vauhti oli alkuun todella rauhallista. Viimeisellä osuudella Jekku laittoi isomman vaihteen silmään ja mentiin vähän reippaammin, mutta jarruttelin sitä vähän ettei lähde siihen kieli-vyön-alla-juoksuun. Lisävauhdista huolimatta jälkitarkkuus kyllä säilyi.

Tuomarina meillä oli Rauli Markelin, sama joka Nopella oli iltakokeessa viimeksi. Tuomari sanoikin kun meidät näki, että ”onko se palautettu takaisin avoimeen luokkaan” viitaten Noppeen ja iltakokeeseen :) Jekun jäljen ikä oli 19:25 ja arvostelu oli seuraava:

”Hyvä lähtö. Jekku jäljestää rauhallista vauhtia maavainua käyttäen. Kaikki osuudet vain pienin poikkeamin. 3:lla käydään vähän kauempana. Toisella osuudella riistajäljet johtavat hukkaan. Makuut merkataan pysähtyen, nuuhkien ja kulma jäljen mukaan. Sorkalle suoraan, jonka nuuhkii ja nuolee. Lisäharjoitus ja kokemus tuonee lisää jälkiuskollisuutta ja parempia tuloksia.”

Pisteet jakautuivat seuraavasti: 

Jäljestämishalukkuus 4/6 pistettä

Jäljestamisvarmuus 7/12 pistettä

Työskentelyn etenevyys 6/10 pistettä 

Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyly 14/14 pistettä

Käyttäytyminen kaadolla 3/3 pistettä 

Yleisvaikutelma 4/5 pistettä

YHTEENSÄ 38 pistettä, AVO2

Kolmannella osuudella oli jäljistä päätellen mellastanut mäyrä, mutta onneksi Jekku uskoi jälki-käskyä ja palasi verijäljelle. Sorkan jälkiä oli metsässä paljon, mutta ehkä ne ei olleet niin tuoreita kun jätti ne rauhaan tuota hukkaa lukuunottamatta. Jekku merkkasi makuut todella hyvin, siitä tulikin täydet pisteet. Kaiken kaikkiaan olen Jekun suoritukseen todella tyytyväinen, sillä olin aivan varma, että se saa nollan kun harjoitukset ei ole menneet kovin hyvin viime aikoina. Ensi viikonloppuna on kesän viimeiset jälkikokeet, sitten jää mejä talvitauolle kokeiden puolesta, treenit toki jatkuu syksyyn. Noppe ei enää tänäkesänä mene mejä-kokeisiin. Noppe oli kaverina purkamassa minun opastamaani jälkeä. Sillä jäljellä nähtiinkin hirvi kesken kokeen. 

Sitten vähän siitä vesiriistasta: viime perjantaina käytiin vielä vesiriistatreeneissä ja ekaa kertaa ikinä Jekku ui ihan itse!! Se haki lintua uiden pari kertaa jäi vielä vinkumaan rantaan kun lintu heitettiin veteen ja Jekku joutui autoon. Ensi kertaa odotan innolla, Jekkukin pääsee harjoittelemaan ihan tosissaan! Noppe haki lintua ”tyhjästä” vedestä suht hyvin, ensimmäisellä kerralla se teki aika pitkän tarkistuslenkin. Toisella kerralla lintu oli vähän kaislikossa niin Nopen itseluottamus meinasi loppua kun uinti oli kaisloista johtuen niin työlästä. Muutama kivi heitettiin ja lintu saatiin rantaan myös toisella kerralla. Tällä viikolla siis kaksi iltaa vesiriistaa ja kahtena päivänä jäljestämässä, miks ei aina voi olla kesä?! Alla kuvia :)

Noppe odottaa käskynjakoa.

Noppe hakee.

Noppe hakee.

Jekku ja tipunen.