Jekku Valkealassa AVO2/33

Jekku metsään lähdössä.

Tänään käytiin Jekun kanssa nuuskimassa kesän toinen avojälki mejäkokeissa ja kyllä oli jännitystä kerrakseen :) Jekku oli vähän "arempi" metsässä kuin viime kerralla, se jäi monta kertaa katsomaan taakseen minua, tuomaria ja opasta. Jekku kaipasi vähän enemmän tukea työskentelyyn kuin viime kerralla, mutta hienosti se meni!! Olen kyllä todella tyytyväinen Jekun koemenestykseen. Eihän se ykkösiä ole saanut, mutta se on ylittänyt itsensä ja minun sille asettamat tavoitteet :)

Lähdin sunnuntaina aamulla kotonta 06:15 ja olin illalla kotona 20:45... aika kuitti olo viikonlopun jäljiltä, mutta kyllä kannatti taas lähteä. Nyt Jekulla on kaksi AVO2 tulosta, eli tarvittavat tulokset FI MVA titteliin. Tavoitteena oli vain päästä sen kanssa käyttöluokkaan NUO-luokan jäkeen, mutta nyt on sitten tarvittavat tulokset jo muotovalion arvoon :) Ja tänään oli ykkönen niiiiiiiin lähellä että ei tosikaan. Nyt alkaa sitten SERTi-jahti näyttelyissä. Jekku meni tänäänkin melko tarkasti, mutta ensimmäinen makuu jäi siltä huomaamatta. Jekku käveli vähän sen ohi, eikä kääntynyt enää takaisin makuuta tutkimaan. Onneksi, sillä siinä olisi voinut suuntavaisto pettää kokemattomalla jäljestäjällä. Toisen makuun Jekku merkkasi antaumuksella nuuskien. Muutamia tarkistuslenkkejä Jekku teki ja kehotin sitä aika paljon, kun huomasin että sen ote vähän meinasi herpaantua paikka paikoin. Kuulin myös, että jäljellä on nähty paljon peuran jälkiä, joten osasin vähän varautua metsän houkutuksiin... otan mieluummin huonommat pisteet kuin hukkia... 

Näin jo lopussa kaatomerkit ja katsoin, että Jekkukin otti sorkasta ilmavainun kun se nosti nenän maasta ja lähti päättäväisesti menemään sorkkaa kohti, mutta niin vaan paineli sorkan ohi! En ollut uskoa silmiäni, mutta sinne se paineli jäljen vierestä sorkan ohi ja alkoi pyrkiä taustalla näkyvälle ajouralle. No siinä sitten aikamme pyörittiin ja hukkahan siitä tuli. Sitten otettiin jäljen lopusta viimeiset 20m uudelleen ja päästiin sorkalle. Säihkähdin jo siinä vaiheessa, että nollille meni tulos, mutta onneksi Jekku meni jäljen sivussa sen lopun niin sille pystyttiin osoittamaan vielä puhdas jälki ennen sorkkaa. Vielä sorkalla kysyin tuomarilta, että menikö nollaksi mutta tuomari sanoi että ei mennyt. Sen jälkeen enää jännitin, että tuleeko sieltä kakkonen vai kolmonen tulokseksi. Ensi kesänä sitten ykköstä pukkaa, tänä kesänä ei enää mennä kokeisiin. 

Jekku katselee 2-ryhmän laukauksensietotestiä.

Tuomarina Jekulla oli Pasi Kemppainen. Jäljen ikä 16:30 ja arvostelu oli seuraava:

”Hyvin ohjattu lähtö. Maavainuinen koira lähtee hieman empien liikkeelle, mutta hetken kuluttua ote tiivistyy ja edetään miellyttävää kävelyvauhtia. 1. osuudella yksi tarkistus, jolta palaa ohjaajan muistutuksin. 1. kulma jäljen mukaisesti, mutta makuun ohittaen. 2. osuuden loppupuolella laaja tarkastus ja paluu ohjaajan muistutettua tehtävästä. 2. kulma jäljen mukaisesti makuu hyvin osoittaen. 3. osuudella parit tarkastukset, jolta paluu vaatii taas muistutukset tehtävästä. Kaadolle ollaan tulossa ilmavainulla, mutta hieman ennen hiven sivuun ja sorkan ohi ja edetään aina hukkaan saakka ohjaajan kehoituksista huolimatta. Palautus puhtaalle ja suoraan kaadolle, jota jäi tutkimaan. Lupaava jälkikoira - lisää kokemusta niin varmuus ja itsenäinen ote jälkityöhön löytyy.”

Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Jäljestämishalukkuus 3/6 pistettä

Jäljestamisvarmuus 6/12 pistettä

Työskentelyn etenevyys 6/10 pistettä 

Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyly 12/14 pistettä

Käyttäytyminen kaadolla 3/3 pistettä

Yleisvaikutelma 3/5 pistettä

YHTEENSÄ 33 pistettä, AVO2
 
Noppe oli mukana purkamassa jälkeä. Sen kanssa vähän harjoiteltiin taas käskyjä. Niin meinasi tehdä mieli lähteä seikkailemaan metsään parempien hajujen perässä, mutta JÄLKI!!!-käsky meni kuitenkin perille. Näin vielä sammaleessa ison tassun jäljen niin en paljon ääntä säästellyt, kun ajattelin jos lähellä on vaikka karhu... Ahma taisi saada majalla eniten ääniä, mutta voin sanoa että tuli saappaaseen metsässä vauhtia kun maasta jälkiä katselin.

Tästä puusta ei ollut pidemmäksi menemistä.
Tässä Noppe aikansa keikkuikin ja nenä otti tuulenvireestä hajuja.

 
Alla vielä kuva pojista alkuviikolta kun aurinko paistoi: