Jekulle MEJÄ-kokeesta VOI3/22

Ninnin kanssa oli tarkoitus lähteä koittamaan toista ykköstulosta MEJÄ-kokeesta, mutta toisin kävi. Kokeeseen päätyikin Jekku. Onneksi Jekku on virkeä ja doping-vapaa seniori, joten se oli helppo ottaa mukaan kokeeseen. Sillähän on tänä vuonna startteja niin vesiriista- kuin nosework-kokeistakin, niin meneehän siinä yksi MEJÄ-koekin vielä.

Lauantaina oli MEJÄ-kokeen jälkienteko päivä Kouvolan Utissa. Sain parikseni myös voittajajäljelle koiransa kanssa tulevan henkilön, joten jälkipäivän urakkana olikin kaksi voittajaluokan jälkeä. Päivä sujui kokeneen parin kanssa oikein reippaasti ja mukavasti, olin kotona jo klo 17 maissa. 

Illalla sitten huomasin, että Ninnillähän on alkanut päivän aikana juoksut. Hetken siinä mietin, että kysynkö tilalle jonkun tuttavani koiran varakoiraksi vai mitä teen, mutta päätin että Jekkuhan pääsee jäljelle viettämään eläkeläisen virkistyspäivää. Edellinen startti meillä on vuodelta 2016, jonka jälkeen ei olla kokeissa käytykään. Toki ollaan treenailtu joka kesä, niin kyllä Jekku tietää mitä metsässä pitää tehdä kun alkumakuun näkee. 

Päästiin jäljelle sunnuntaina noin kello 11 jolloin jälki oli 24h vanha. Jekku söi antaumuksella alkumakuun ja lähti siitä sitten reippaasti matkaan, kun oli saanut mielestään tarpeeksi analysoitua (=syötyä) alkumakuuta. Siitä sitten mentiin alusta loppuun todella mukavaa maastoon sopivaa vauhtia, kokonaisaika oli noin 25 minuuttia. 

Ensimmäinen kulma oli katkokulma, jonka Jekku veti suoraksi ja tästä tuli ensimmäinen hukka. Toisella kulmalla kävi vähän vastaava "työtapaturma" ja meidät piti palauttaa jäljelle toistamiseen. Tässä pätkällä oli niin marjanpoimijaa kuin maastopyöräilijää, että uskon jäljen olleen hieman levinnyt metsään, jonka vuoksi jälkitarkkuus hieman kärsi. Mutta päästiin kolmas kulma tarkasti ja koko loppumatka muutenkin, joten tulokseksi saatiin VOI3 ja 22 pistettä. Jekku merkkasin hienosti kaikki makuuta ja teki todella hienon ja itsenäisen jälkityön <3

Tässä vielä tuomarimme Asko Kukkolan näkemys jäljen tapahtumista:

Lähtömakuu hyvin ja antaumuksella syöden, menussa pieni vivahde isänmaata ja mäntyjen neulasta. Ohjaaja siirtelee kenkiä vähän hermostuneesti, koska jälkityö voisi jo alkaa. Tästä innostuneena Jekku lounastaa myös jälkiruoan, puolukkahyvettä, ja santsaa, kun ei ole ainakaan Jekun mielestä. Kun aikanaan lähdetään jäljelle, on se sitä tuttua ja varmaan tekemistä, mitä vuosien takaa muistinkin. Maavainulla, sopivalla vauhdilla kaikki osuudet edetään. Ensimmäisellä osuudella tuulen vaikutuksella pari lenkkiä, muutoin hyvin kulmalle, missä myös katkos. Tänään seuraava osuus ei löydy, vaan muu riistan tuoksu vie mennessään. Toisella osuudella marjanpoimija ja polkupyöräilijä sekä tuuli tuovat haastetta jäljestykseen ja tuuli teetättää lenkkejä ja lähellä kulmaa kehoituksia jäljen hakemiseen. Toiselta kulmalta jatketaan suoraan, edeten toiseen hukkaan. Nyt vanha Jekku näyttää jäljestystaitonsa, koska loput kaksi osuutta jäljestetään upeasti. Kaadolle suoraan sen hyvin osoittaen. Kaikki makuut merkkaa erittäin hyvin, mutta Jekun kasvoista loistaa pettymys, kun makuilta ei löydykään nameja.