Kuusi päivää leikkauksesta

Onneksi on kesä niin voi loikoilla pihallakin :)

Viides päivä alkoi hyvin, sillä yöllä Jekku nukkui kuin tukki eikä saanut mitään kipukohtauksia. Kerran käytin sitä pissalla, mutta muuten yö meni hyvin. Päivällä sitten sattuikin muutama harmillinen juttu: menin Jekun luokse aitaukselle pihalla hihna kädessä niin sehän vallan innostui ja unohti täysin olevansa kipeä. Se hypähti ilmaan ja laskeutui luonnollisesti etujaloilleen ja voi hemmetti mikä huuto alkoi :( Tuon jälkeen olen aina käskenyt jo 2m päästä että rauhoitu vaikka se olisi ihan rauhallinenkin ja laittanut hihnan vasta kun olen ottanut Jekun pois aitauksesta. Kyllä harmitti, en tajunnut sen innostuvan niin kovasti. Mutta tuon jälkeen se on kyllä tajunnut ollakin hyvin rauhallinen kun sitä lähestyy ja kumartuu ottamaan pois aitauksesta. Ehkä se nyt muistaa, että ei kannata hypähdellä!

Jekku tykkää luiden kaluamisesta.

Toinen tilanne oli melkein samanlainen, Jekku oli kovin innostunut ja pyörähti selälleen. Sitten se yritti nousta kipeän jalan puolelta ylös ja taas sattui... No tästä opimme varmasti Jekun kanssa molemmat, että kaikkea innostuneisuutta täytyy välttää! Viidentenä päivänä jalka oli selvästi jo parempi ja Jekku välillä seisoi aitauksessaan. Tuntui myös, että roolini hihnan toisessa päässä ei ollut enää hänen kannattelu, vaan vauhdin hidastaminen. Jekulla alkaa olla aikamoinen vauhti kun käydään tarpeilla. Luonnollisesti olen sitä vielä kannatellut, ettei käy vahinkoja mutta olen tyytyväinen että se on alkanut käyttää jalkaansa! Viime laserhoidossa hoitaja kysyi, onko Jekku alkanut jo jähytä sidettään kun haava näytti siltä, että rupea muodostuu. Viidentenä päivänä tämä kiinnostus haavaa kohtaan alkoi, mutta onneksi tuo suojaside on sen verran vahvaa kamaa että ei sitä ihan hetkessä tuhota. Viidentenä päivänä alkoi myös ravistelu/päristely.

Jekku syö solmulelua.

Jekku katselee maailman menoa.

Kuudes yö oli kaikista paras, Jekku nukkui koko yön ja herättiin vasta aamulla puoli 9 aikaan. Illalla käänsin sitä aina terveelle kyljelle kun se nukkuessa kääntyi selälleen. Yöllä olikin ilmastointi päällä koko ajan niin taisi olla sen verran viileää, ettei Jekkukaan nukkunut selällään. Päivällä Jekku on ollut vielä pirteämpi kuin eilen. Olen yrittänyt keksiä sille tekemistä, mutta melkein joka asiaan tarvitsee molempia etujalkoja... Onneksi se on kova syömään luita, eikä niistä mene edes vatsa sekaisin, niin on jotain tekemistä. Näin kuuma kun on niin eipä tässä mitään hirveää aktiviteetin tarvetta ole, ainakaan pihalla. Huomenna mennään taas laserhoitoon, sitten ei olekaan kuin yksi kerta jäljellä. Huomenna leikkauksesta on mennyt jo viikko, nopeasti se aika menee. Viikon päästä onkin jo edessä tikkien poisto.

Onneksi on tämmöinen helleaalto päällä niin Noppekaan ei juuri kaipaa aktiviteetteja. Aina silloin tällöin potkaisen sille palloa joitakin kertoja, niin se on tyytyväinen. Jekullakin on mukavaa, kun voi olla välillä ulkona eikä tarvitse olla koko ajan sisällä.

Noppe loikoilee välillä Jekun häkin vieressä. Taitaa olla vähän ikävä leikkikaveria ;)

Pojat varjossa.