 |
| Jekku katselee kun potkin Nopelle palloa. |
Neljäntenä yönä Jekku sai aikamoisen kipukohtauksen, se huusi suoraa huutoa ja Noppekin oikein hermostui. En tiedä mitä Nopen päässä liikkui, mutta se syöksyi Jekun aitausta vasten räyhäämään. Onneksi Jekku oli aitauksessa, eikä kontaktia syntynyt. Jekku oli kai unissaan jotenkin kääntynyt siten, että kipeä jalka jäi alle tai sitten se oli unissaan jotenkin liikuttanut jalkaa sopimattomasti ja sitä sattui. Pienen sylissäolon jälkeen se rauhoittui ja jatkoi unia. Ei syyttä sanota, että sairas koira pitäisi pitää muista erillään, en tiedä mitä Noppe olisi tehnyt jos olisi Jekun tavoittanut. En tiedä oliko se itse oikeasti vihainen vai hämillään vai mitä, mutta ei se selvästi tajunnut että Jekku huutaa kipuaan.
Neljäs päivä oli kaiken kaikkiaan päivistä paras. Jekku tajusi jo, että joutuu viettämään aikaa aitauksessa eikä vaikuttanut siitä niin stressaantuneelta kuin eilen. Neljäntenä päivänä se myös käytti jalkaansa selvästi enemmän: se söi luita tukien kipeällä jalalla, se heilutti jalkaa mukana kun käytiin liikkumassa ja päivällä jalka ei jäänyt huonoon asentoon kuin muutaman kerran asentoa vaihtaessa, Jekku hallitsi jalan jo aika hyvin. Jekku on myös lisännyt venyttelyä selvästi aiempiin päiviin nähden. Illalla Jekku myös teki jo pesää nukkumaan käydessään, joten uskon, että jalka on parantunut hyvin!
Kävimme myös laserhoidossa. Tällä kertaa haavan lisäksi hoidettiin myös olkapään lihaksia. Hoitaja sanoi, että laserhoito on ollut ihmispuolella käytössä jo pitkään ja siitä on hyviä tuloksia. Ensi viikolla käymme vielä kaksi kertaa ja sitten on vuorossa jo tikkien poisto.
 |
| Jekku käyttää leikattua jalkaa luuta syödessään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti